Kävin viime perjantaina kipupolikliniikalla ja aika vain näyttää sen, pääsenkö vihdoinkin kipujeni herraksi. Nuorehko mieslääkäri oli aivan mahtava ja heti huomasi, että häneltä löytyi todellakin tietoa erilaisten kipujen hoidosta.
Minun sydämessäni tuntui lämmin henkäys, kun hän sanoi: "kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista". Vihdoinkin, vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen joku uskoi ja tajusi, miten kovia ja elämäniloani syöviä kipuni ovat olleet siitä surullisen kuuluisasta keinonivelleikkauksesta lähtien.
Kipulääkitys meni sitten ihan uusiksi, sillä olihan toki selvää, että Panacod poretabletti -lääkitys oli tullut tiensä päähän jo kuukausia sitten. Jostain syystä niin terveyskeskuksessa kuin reumapolikliniikallakin ollaan oltu liian arkoja kokeilemaan jotain muuta lääkettä. Onneksi ortopedi tajusi viimein laittaa lähetteen kipupolikliniikalle.
Eli, Panacod heivataan pois ja tilalle tulee toisenlainen koktaili, jonka tehtävänä on varmistaa se, että saan kohtuullisen pitkät yöunet. Panacodin korvaa kipulaastari Norspan, jota laitan aluksi 5 mikrog laastarin (laastari vaihdetaan viikon välein) ja viikon tai parin jälkeen annokseksi tulee 10 mikrog ja sillä jatketaan toistaiseksi. Rinnalle tulee sitten parasetamolin kevyempi vaihtoehto eli Panadol Forte 1g. Lisäksi yöunen turvaamiseksi nostetaan kipukynnystä ja vaikutetaan keskushermostoon. Lääkkeinä iltaisin Lyrica 75 mg, nosto 1-2 viikon päästä 2 x 75 mg ja siitä edelleen 2-3 viikon päästä 3 x 75 mg. Kolmas uusi lääke on Noritren 10 mg 1 tabletti iltaisin.
Uuden lääkityksen lisäksi sain kotiin lainaksi kahdeksi kuukaudeksi TENS-laitteen, joka on jo nyt viikon mittaisen kokemuksen jälkeen osoittautunut korvaamattomaksi apukeinoksi :) TENS-hoitoa pitäisi ottaa vähintään kahdesti päivässä vähintään puoli tuntia kerrallaan. Laitetta saa käyttää niin paljon kuin haluaa, koska se ei voi aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Ihana laite, koska sillä voi hoitaa mitä vain kipuja. Pari kertaa olen jopa nukahtanut kesken hoidon. Tarkoituksena olisi pyytää asioista päättäviltä ihmisiltä tuollainen laite ihan omaksi. Se säästää hintansa helposti, jos suurin osa kipulääkkeistä voidaan karsia pois.
Minä olen saanut yöuneni takaisin!!! Vieläkin saatan herätä aamuyöstä mutta en enää kipuun ja nukahdan helposti takaisin. Suosittelen kaikkia kroonisesta kivusta kärsiviä pyytämään hoitavalta lääkäriltä lähete kipupolikliniikalle. Kaikki eivät sinne pääse, mutta yleensä lähettävälle lääkärille laitetaan kuitenkin paluupostissa hoito-ohjeet.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Romaaniessee William Goldingin kirjasta Kärpästen herra. Muokattu 2.2.2014
Äidinkielen kolmoskurssin romaaniessee kirjasta Kärpästen herra. SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSET!!!
ÄI3/KOE/ROMAANIESSEE 1(3)
8.1.2014
William Goldingin romaani
Kärpästen Herra (1954)
Ihmismielen synkkä puoli
Vuonna 1983 Nobellin kirjallisuuspalkinnon saaneen William Goldingin (1911-1993) romaani Kärpästen herra (1954) on vaikuttava teos. Se kuvaa vakuuttavasti lasten itse muodostamaa yhteiskuntajärjestelmää sekä niitä pimeitä puolia, joita on ihmisen sisällä. Tämä onkin tyypillistä Goldingia, jota kiinnosti tutkia ja tulkita ihmismieltä vertauskuvallisin keinoin
Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmasodan aikoihin. Brittiläisiä koulupoikia kuljettanut kone tekee pakkolaskun ja pojat haaksirikkoutuvat autiolle Tyynenmeren saarelle. Saari on kaunis ja sen luontoa kuvaillaan monimuotoisesti: He seisovat puolikaaren muotoisen pengermän reunalla. Siellä kasvoi tiheänä mattona jonkin kivikkokasvin sinisiä kukkia, jotka valuivat runsaana ryöppynä pengermän reunan ylitse kohti puiden latvoja. Ilma oli täynnä perhosia, jotka kohosivat, lepattelivat ja laskeutuivat jälleen kukkien keskelle.
Kirjan kertoja on ulkopuolinen. mutta aika paljon asioita katsotaan Ralphin näkökulmasta. Pojat havaitsevat, ettei yksikään aikuinen ole jäänyt henkiin - heidän pitää selvitä omillaan. Aluksi pojat nauttivat tästä oudosta tilanteesta mutta hyvin pian he tajuavat, että heidän pitää järjestäytyä, toimia oikean yhteiskunnan tavoin. Poikien pomoksi haluaisi kuoropoikien johtaja Jack mutta äänestyksen tuloksena johtajuus lankeaa Ralphille. Tämä on kirjan juonen etenemisen kannalta merkittävin päätös. Jack katkeroituu hävittyään äänestyksen, ja pahuuden siemen on kylvetty.
Ralphin ja Jackin lisäksi merkittävässä roolissa on myös Possu, poika jonka oikeaa nimeä ei kerrota missään vaiheessa ja joka joutuu yhteiskunnassa syrjityn rooliin. Lisäksi kirjassa on joukko kuoropoikia ja nimettömiä pikkupoikia. Merkittävää on se, että possua syrjitään ja pienten poikien kohtalo ei tunnu kiinnostavan muita kuin Possua. Tuntuu, että vielä tänäkin päivänä yhteiskunnassa pitää olla niitä, joita potkitaan ja niitä joiden olemassaololla ei ole mitään merkitystä, koska he eivät ole nk. tuottavia yksilöitä . On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että ajan mittaan Ralph oppii kunnioittamaan Possua, koska Possuhan on teoksessa se älykkö, jolta tulee ne parhaimmat ideat.
Ralph ottaa johtajan roolin vakavasti ja pyrkii toimimaan demokraattisesti. Sääntöjä laadittaessa hän ottaa huomioon kaikkien mielipiteet. Hyvin pian tulee kuitenkin ilmi, ettei edes puheenvuoro-oikeuden antava simpukka takaa Possulle suunvuoroa. Sen sijaan tehdään hyvin selväksi, ettei hänen puheillaan ole mitään
ÄI3/KOE/ROMAANIESSEE 2(3)
merkitystä. Johtaja Ralph päättää, että tuli on se merkittävin tapa, jolla ohikulkevat laivat saattavat huomata heidät. Jack ja kuoropojat muodostavat sekä tulivartion että metsästysryhmän. Ensimmäisen sian tappaminen saa heissä kuitenkin heräämään oudon tunteen: he pääsevät tappamisen, veren ja oudon vallantunteen makuun. Tämän jälkeen mikään ei ole enää kuin ennen.
Kirjassa käytetyt kuvaukset ovat yksityiskohtaisia: Tämä hirvittävä hyökkäys tuntemattomasta maailmasta sai otuksen raivoksi pelosta. Se kiljui rajusti teutaroiden, ja ilma oli täynnä hikeä, melua, verta ja kauhua. Roger juoksi toisten ympärillä iskien keihäällään kaikkialle, missä sian nahkaa vilahti näkyviin. Keihäs upposi tuuma tuumalta syvemmälle, ja emakon kauhistunut kiljunta kohosi kimeäksi tuskanhuudoksi.
Vaikka kokouksissa päätettiin yhdessä säännöistä, juuri kukaan ei noudata niitä: tuli on päässyt sammumaan, purosta ei tuoda vettä, käymälänä ei pidetä vain tiettyä aluetta eivätkä kaikki osallistu majojen rakentamiseen. Metsästysryhmä on tappamisen hurmiossa jättänyt tulen hoitamatta. Ohitse menee laiva, mutta ilman tulta se ei voi huomata poikia. Jack ja Ralph ajautuvat kokouksessa riitoihin, sillä Jackin mielestä metsästäjiä kritisoidaan kohtuuttomasti. Hän ei halua, että on vain sääntöjä. Ralph sanoo osuvasti: Mutta säännöt ovat ainoa, mitä meillä on jäljellä!
Leirissä kiertää huhu pedosta, joka tuli merestä. Pojista Simon oli löytänyt itselleen salapaikan, jossa kävi rentoutumassa ja ajattelemassa. Hän livahti sinne aina pimeän turvin, jotta muut eivät löytäisi paikkaa. Eräällä reissulla hän huomasi, että peto olikin kuollut lentäjä, jota laskuvarjo heitteli paikasta toiseen. Hän palaa retkeltään mutta kukaan ei ennätä kuunnella häntä vaan pojat hyökkäävät pedoksi luulemansa Simonin kimppuun. Hänet hakataan kuoliaaksi ja meri vie ruumiin. Erityisesti Ralph ja possu tuntevat voimakasta syyllisyydentunnetta.
Jack yllyttää muita poikia syöksemään Ralphin pois johtajan paikalta saadakseen sen itselleen: Kädet ylös …Kuka ei halua Ralphia johtajaksi? … Kenen mielestä … Selvä on sitten. … Minä en aio olla enää tässä leikissä mukana. En teidän kanssanne! Jack lähtee leiristä ja saa kuoropoikia mukaansa. Possu tuntee olonsa helpottuneeksi. Saarelle on muodostunut kaksi yhteiskuntaa: Ralphin demokratia ja Jackin säännötön, järjestäytymätön sakki. Ralph ymmärtää sääntöjen tarpeellisuuden, sillä yhteiskunta ei voi toimia ilman niitä. Tätä asiaa hän on epätoivoisesti yrittänyt saada muitakin ymmärtämään.
Saadakseen leiritulen Jackin ryhmä varastaa yön pimeinä tunteina Possun silmälasit, jotka ovat välttämättömät tulen tekemiseen ja joita ilman Possu ei näe mitään. Ralph ja Possu menevät hakemaan niitä takaisin ja Possu yrittää epätoivoisesti puhua Jackille ja hänen kannattajilleen järkeä: Minun on sanottava teille tämä: Te käyttäydytte kuin pikkulapset … Kumpi on parempi - riehua maalattujen mustanahkojen tavoin kuten te, vai elää järkevästi kuin Ralph? ... Kumpi on parempi - noudattaa lakia ja yrittää pelastautua täältä, vai metsästää ja sekoittaa kaikki asiat? Possun sanat kaikuvat kuuroille korville. Roger kiilaa linnoitukselta alas kivenlohkareen, joka osuu Possuun. Tämä putoaa alas: Sanomatta mitään, ehtimättä edes ähkäistä Possu paiskautui kalliolta sivuttain ilmaan kääntyen pudotessaan. Possu kuolee, ja meri vie hänet mennessään.
ÄI3/KOE/ROMAANIESSEE 3(3)
Jack huutaa hurmioissaan: Katsokaa! Katsokaa! Noin teille käy! Siinä näet! Sinulla ei ole enää ketään. Alkaa metsästysretki, jonka tarkoituksena on keihästää Ralph. Jack ja hänen seuralaisensa käyttäytyvät alkuasukkaiden tavoin: värjäävät kasvonsa sotamaaleilla, tanssivat nuotion äärellä ja huutavat metsästyshuutoja.
Jackin metsästysreissu on hyvin järjestelmällinen, sillä heidän tarkoituksensa on käydä sentti sentiltä koko saari läpi, kunnes he löytävät Ralphin. Jackin merkittävin apuri on Roger, sama henkilö, joka vieritti kiven Possun päälle. Heillä on tarkoitus tehdä loppu Ralphista. Viimeisetkin inhimillisyyden rippeet ovat kadonneet pojista, jotka joskus ennen haaksirikkoutumista oli koulutettu hillityiksi sivistyneiksi pojiksi. Ajojahti on valmis alkamaan. Tulee väkisinkin mieleen toinen maailmansota ja juutalaisvaino. Ralph juoksee ympäri saarta peläten, että joutuu keihästetyksi. Sitten tapahtuu jotain: Hän nousi horjuen jaloilleen valmistautuen uusiin kauhuihin ja näki edessään ison lippalakin … Laivaston upseeri seisoi hietikolla katsellen Ralphia epäuskoisen ällistyneenä. He ovat pelastautuneet. Ohikulkeva laiva on nähnyt heidän merkkitulensa.
Kertojan sanat Ralphin ajatuksista pelastautumisen jälkeen tiivistävät kaiken olennaisen:Mutta Ralph seisoi heidän keskellään likaisena, takkuisena ja niistämättömänä itkien heidän viattoman lapsuutensa loppua, ihmissydämen synkkää pahuutta ja menetettyä uskollista ja viisasta ystäväänsä Possua, joka oli ilman halki syöksynyt kuolemaa.
Kirja kuvaa vakuuttavasti, miten heikkoa yhteiskunnan toiminta on, elleivät kaikki sen jäsenet ole siinä ainakin jollain tavalla mukana. Sen sijaan, että pyrittäisiin muuttamaan olemassa olevia, yhdessä päätettyjä lakeja, ruvetaan kapinoimaan. Tällainen maaperä on otollinen Jackin kaltaisille henkilöille: ihmisille, jotka haluavat, että kaikki tapahtuisi heidän tahtonsa mukaan. Jos heitä vastustetaan, syttyy taistelu.
Toinen kirjan keskeisistä teemoista on kurkistus ihmismielen saloihin. Kun paine on liian kova, ihminen saattaa ruveta toimimaan kaikkea oppimaansa vastaan: kuuliaisesta kuoropojasta tuleekin murhaaja. Ihmisestä tulee eläin. Ihmismieli joutuu tilaan, jossa se ei enää toimi rationaalisesti, eikä ymmärrä, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Sen sijaan kirjan hahmoista Ralph suorastaan takertuu sääntöihin. Saarella ei ole aikuisia neuvomassa, miten pitäisi toimia, joten säännöt edustavat Ralphille jotain tuttua ja turvallista. Aikaa, joka oli ennen heidän haaksirikkoutumistaan. Niin yhteiskuntaa kuin ihmismieltäkin on käsitelty niin vakuuttavasti ja yksityiskohtaisesti, ettei ole ihme, että Kärpästen herra on saanut klassikon maineen.
Parempaan lopputulokseen ei tarvita mitään uskontoa tai aatetta. Yhteiskunta ei toimi, elleivät kaikki sen jäsenet toimi eikä kaikkia sen jäseniä kunnioiteta. Ryhmätyössä ja demokratiassa on voima. Tässäkin tilanteessa yksi pieni juttu voisi määrätä yhteiskuntajärjestelmän kulkusuunnan: kaikilla ihmisillä on oikeus niin fyysiseen kuin psyykkiseen koskemattomuuteen. Lait ovat tarkoitettu noudatettavaksi, eikä yksilö voi valita vain niitä lakeja, jotka miellyttävät häntä itseään. Joskus joutuu luopumaan jopa moraalistaan. Tämä toisten kunnioittaminen tuskin koskaan toteutuu mutta aina meillä idealisteillakin on onneksi oma paikkamme ja tehtävämme tässä meidän yhteiskunnassamme
ARVOSANAKSI 10-
torstai 14. marraskuuta 2013
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, mutta liian kiire ei saa olla
Perjantaina 8.11.2013 minut vietiin ambulanssiilla täydelliseen jumiin joutuneen selän takia paikalliseen seututerveyskeskukseen. Pitkän odotuksen jälkeen (tuli kiireellisempiä, jotka ajoivat minusta ohi) lääkäri tutki ja sanoi, että laitetaan lääkettä, jotta pääsisin sängystä ylös. Hoitaja ilmestyi sitten piikkien kanssa ja jokin kumma vaisto sai minut kysymään, mitä lääkettä minun lihakseeni aiottiin laittaa.
Hoitaja kertoi, että toinen olisi lihasrelaksanttia ja toinen Orudista. Tuossa vaiheessa minulla soi päässä hälytyskellot korkealta ja kovaa! Tarkistin, että eihän Orudis vaan sattuisi olemaan tulehduskipulääke. No, olihan se. Tässä vaiheessa ilmoitin hyvin selvästi, ettei minulle saa laittaa tulehduskipulääkettä, ei mitään NSAID-lääkettä. Sain noin vuosi sitten munuaisen vajaatoiminnan Arcoxiasta ja sen jälkeen tuo lääkeryhmä kiellettiin kokonaan. Jo 400 mg Burana saattaisi laukaista vajaatoiminnan uudelleen ja tällä kertaa pysyvästi.
Hoitaja totesi ylimalkaisesti, että voihan hän tarkistaa asian lääkäriltä. Taas odottelin ja lopulta hoitaja tuli kertomaan, että toinen lääke meni vaihtoon ja sen korvasi Tramal. Kauhuissani ajatteli, että mitäs jos olisin ollut sellaisessa kunnossa, etten olisi voinut pitää itse omia puoliani?
Lähetin tapahtuneesta palautetta ko. seututerveyskeskuksen potilasasiamiehelle ja hänen kantansa oli selkeä: "Meillä on ohjeistettu, että jokaisen lääkärin sekä hoitohenkilökuntaan kuuluvan tulee katsoa sähköiset tiedot koneelta". Kyseessä oli siis selkeä moka paitsi lääkäriltä, myös hoitajalta."
Hoitaja kertoi, että toinen olisi lihasrelaksanttia ja toinen Orudista. Tuossa vaiheessa minulla soi päässä hälytyskellot korkealta ja kovaa! Tarkistin, että eihän Orudis vaan sattuisi olemaan tulehduskipulääke. No, olihan se. Tässä vaiheessa ilmoitin hyvin selvästi, ettei minulle saa laittaa tulehduskipulääkettä, ei mitään NSAID-lääkettä. Sain noin vuosi sitten munuaisen vajaatoiminnan Arcoxiasta ja sen jälkeen tuo lääkeryhmä kiellettiin kokonaan. Jo 400 mg Burana saattaisi laukaista vajaatoiminnan uudelleen ja tällä kertaa pysyvästi.
Hoitaja totesi ylimalkaisesti, että voihan hän tarkistaa asian lääkäriltä. Taas odottelin ja lopulta hoitaja tuli kertomaan, että toinen lääke meni vaihtoon ja sen korvasi Tramal. Kauhuissani ajatteli, että mitäs jos olisin ollut sellaisessa kunnossa, etten olisi voinut pitää itse omia puoliani?
Lähetin tapahtuneesta palautetta ko. seututerveyskeskuksen potilasasiamiehelle ja hänen kantansa oli selkeä: "Meillä on ohjeistettu, että jokaisen lääkärin sekä hoitohenkilökuntaan kuuluvan tulee katsoa sähköiset tiedot koneelta". Kyseessä oli siis selkeä moka paitsi lääkäriltä, myös hoitajalta."
Kiireet ne vain lisääntyvät...
Opiskelen nyt kolmatta vuotta aikuislukiota kotoa käsin. Osasta aineista olen videoyhteydessä opettajan ja muiden oppilaiden kanssa tunnin viikossa. Pitkää englantia ja reaaliaineita (psykologia, filosofia, UE) opiskelen täysin itsenäisesti. Lisäksi käyn kuntosalilla ja uimassa kolmesti viikossa ja välipäivinä joskus vain uimassa. Käytännössä tulee usein käytyä viikolla viisi kertaa hallilla. Ortopedi on kertonut, että lihasten palauduttua normaaliin kuntoonsa, yli vuoden kestänyt raastava kipu pitäisi suurimmalta osin poistua. Tosin tähän voi mennä jopa vuosi.
Olen näiden juttujen ohella toiminut kohta vuoden paikallisen eläkeläisyhdistyksen sihteerinä. Tänään oli taas syyskokous, jossa päätettiin uudesta johtokunnasta. Jotenkin kummasti se kääntyi niin, että olen nyt myös kyseisen yhdistyksen puheejohtaja, edustaja piirikokouksessa jne. Toki tuntuu hienolta, että on tuollainen luotto jäsenten taholta, vaikka olenkin tällainen bipopää.
Yritämme aktivoida yhdistyksen toimintaa ja hankkia uusia jäseniä mm. pitämällä keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Listalle laitettiin ainakin dementia ja itse aion ehdottaa keskustelua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Voisin kertoa oman tarinani ja samalla voisin yrittää kannustaa muita tätä tautia sairastavia jatkamaan elämää ja opppimaan uusia asioita. Olen käynyt tämän sairauden kaikki vaiheet pahimmasta parhaimpaan. Olen ollut ihan pohjalla ja nyt hallitsen tautia eikä tauti minua. Koskaan ei ole myöhäistä yrittää parantaa elämänlaatua. Tuohon tilaisuuteen voisi ehkä pyytää myös jonkun asiantuntijan mtt:stä.
Tämä talvi mennee vielä ihan hyvin mutta keväällä 2015 olisi sitten tarkoitus aloittaa ylioppilaskirjoitukset ja ne vievät todella paljon aikaa. Toivottavasti olen siihen mennessä päässyt eroon edes jommasta kummasta tittelistä. Minun pääni on kuitenkin vielä niin heikko, ettei liika stressi ole kuin pahasta.
Olen näiden juttujen ohella toiminut kohta vuoden paikallisen eläkeläisyhdistyksen sihteerinä. Tänään oli taas syyskokous, jossa päätettiin uudesta johtokunnasta. Jotenkin kummasti se kääntyi niin, että olen nyt myös kyseisen yhdistyksen puheejohtaja, edustaja piirikokouksessa jne. Toki tuntuu hienolta, että on tuollainen luotto jäsenten taholta, vaikka olenkin tällainen bipopää.
Yritämme aktivoida yhdistyksen toimintaa ja hankkia uusia jäseniä mm. pitämällä keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Listalle laitettiin ainakin dementia ja itse aion ehdottaa keskustelua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Voisin kertoa oman tarinani ja samalla voisin yrittää kannustaa muita tätä tautia sairastavia jatkamaan elämää ja opppimaan uusia asioita. Olen käynyt tämän sairauden kaikki vaiheet pahimmasta parhaimpaan. Olen ollut ihan pohjalla ja nyt hallitsen tautia eikä tauti minua. Koskaan ei ole myöhäistä yrittää parantaa elämänlaatua. Tuohon tilaisuuteen voisi ehkä pyytää myös jonkun asiantuntijan mtt:stä.
Tämä talvi mennee vielä ihan hyvin mutta keväällä 2015 olisi sitten tarkoitus aloittaa ylioppilaskirjoitukset ja ne vievät todella paljon aikaa. Toivottavasti olen siihen mennessä päässyt eroon edes jommasta kummasta tittelistä. Minun pääni on kuitenkin vielä niin heikko, ettei liika stressi ole kuin pahasta.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Julmuudet jatkuvat Romanian kaduilla (EI HERKILLE)
Kaduilla kulkevien koirien massamurhat jatkuvat Romaniassa ja tilanne on itse asiassa menossa koko ajan pahempaan suuntaan. Romaniassa iso osa kodittomista koirista on nk. yhteisökoiria, joita ruokitaan ja päästetään yöksi nukkumaan rappukäytäviin. Tappolistalle joutuu myös sterilisoidut ja rokotetut koirat. Viimeisimpiin väkivallan uhreihin kuului monesti palkittu näyttelykoira, Menshe, joka oli ulkona kotipihansa läheisyydessä. Eläinsuojelijoita ja koiranomistajia vainotaan ja jopa pahoinpidellään kun he yrittävät pelastaa koiria turvaan.
On kertakaikkiaan käsittämätöntä, miten tällainen brutaali toiminta voi jatkua EU-maassa! Oneksi Suomessa on alettu vihdoin ja viimein heräämään tälle tilanteelle, ensimmäiseksi kiitos menee Iltalehdelle, joka julkaisi jutun aiheesta. Lisäksi jutun kirjoittanut toimittaja lähti itse henkilökohtaisesti rescuejärjestö Kulkureiden kanssa Romaniaan paikan päälle.
Ensimmäinen poliittinen kannanotto Suomen osalta lienee tämä:
"Eduskunnan Eläinsuojeluryhmän kannanotto:
On kertakaikkiaan käsittämätöntä, miten tällainen brutaali toiminta voi jatkua EU-maassa! Oneksi Suomessa on alettu vihdoin ja viimein heräämään tälle tilanteelle, ensimmäiseksi kiitos menee Iltalehdelle, joka julkaisi jutun aiheesta. Lisäksi jutun kirjoittanut toimittaja lähti itse henkilökohtaisesti rescuejärjestö Kulkureiden kanssa Romaniaan paikan päälle.
Ensimmäinen poliittinen kannanotto Suomen osalta lienee tämä:
"Eduskunnan Eläinsuojeluryhmän kannanotto:
Eduskunnan eläinsuojeluryhmä vaatii Romaniaa lopettamaan kulkukoirien epäinhimillisen kohtelun
välittömästi.
Romaniassa on vakava kulkukoiraongelma, jonka ratkaisemiseksi maa on ryhtynyt aiempaa kovempiin toimiin. Lokakuussa voimaan tulleen lain mukaan julkisilla paikoilla vapaana ilman omistajaa oleva koira voidaan ottaa kiinni ja lopettaa, jos omistaja ei hae sitä koiratarhalta kahden viikon kuluessa, tai kukaan ei halua huolehtia eläimestä.
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän saamien tietojen mukaan lopetettavien kulkukoirien kohtelu on julmaa ja epäinhimillistä eikä se täytä kansainvälisiä suosituksia. Maailman eläintautijärjestö OIE:n suositusten mukaan koirien kiinni ottamisessa ja käsittelyssä tulisi aina toimia siten, että eläimelle aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä ja koirien lopettamiseen tulisi käyttää vain suosituksessa hyväksyttyjä menetelmiä.
EU-jäsenmaat ovat sitoutuneet vuonna 1992 voimaan tulleeseen Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopimukseen, johon sisältyy muun muassa lemmikkieläinten pitoon, hoitoon ja hylättyjen eläinten kohteluun liittyviä säännöksiä. Sopimuksen mukaan hylättyjen eläinten kiinni ottamisessa, hoidossa ja lopettamisessa ei saa aiheuttaa eläimelle vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai kärsimystä.
EU:n eläinten hyvinvointistrategiaan vuosille 2012—2015 on uutena osa-alueena sisällytetty myös koirien ja kissojen hyvinvointi. Strategian mukaan komissio laatii selvityksen koirien ja kissojen hyvinvoinnista EU:ssa vuonna 2014. Selvityksessä on tarkoitus tarkastella tarpeita ja mahdollisuuksia kaupalliseen toimintaan liittyvien koirien ja kissojen hyvinvointia edistävän yhteisölainsäädännön luomiselle.
Euroopan unionilla ei nykyisellään ole koirien tai muiden lemmikkieläinten suojelua koskevaa yhteisölainsäädäntöä. Yhteisölainsäädännön puuttuessa lemmikkieläinten kohteluun liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavat toimet kuuluvat tällä hetkellä kunkin jäsenvaltion ratkaisuvaltaan.
Eduskunnan eläinsuojeluryhmä
- kiirehtii EU:n eläinten hyvinvointistrategian mukaisen koirien ja kissojen hyvinvointia koskevan selvityksen laatimista ja sen johdosta tarvittaviin toimiin ryhtymistä
- vaatii toimia ja painostusta EU-tasolla, jotta lemmikkieläinten suojelua koskeva yhteisölainsäädäntö saadaan mahdollisimman pian voimaan koko EU:n alueelle.
- vaatii, että Romanian on etsittävä inhimillisiä keinoja puuttua kulkukoiratilanteeseen niin, että koirille ei aiheudu tarpeetonta kärsimystä.
- kannustaa Romaniaa toimimaan yhteistyössä maan eläinsuojelujärjestöjen kanssa, jotta tilanteeseen löytyy kestävä ja eettinen ratkaisu.
Eduskunnassa 21.10.2013
Eduskunnan Eläinsuojeluryhmän puolesta
puheenjohtaja
Anneli Kiljunen"
Mitä mieltä olen Romaniasta maana? Katso tämä video, se kertoo kaiken (en tosiaankaan suosittele kaikkein herkimmille ihmisille - kun itse katsoin sen, kyyneleet vierivät poskille koko ajan)
http://occupyforanimals.wix.com/romania-tourism Kaikki tuo tapahtuu EU:n jäsenvaltiossa.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
"Vihaamme koirien myrkyttäjiä"
Liityin otsikon nimiseen ryhmään facebookissa. Olen silmät ympäripyöreinä seurannut myrkytettyjen koirien määrää. Ei mene yhtä ainutta päivää, etteikö jostain päin Suomea tulisi suruviestejä. Näin ensituntuman mukaan näyttäisi siltä, että erityisesti Tampereella koiravihaajat ovat olleet valitettavan aktiivisia. Tämä meidän reilun kymmenentuhannen asukkaan pikkukaupunki on tuohon verrattuna vielä, onneksi, lintukoto. Mutta on vain ajan kysymys, milloin tuo buumi saavuttaa meidätkin.
Mikä sitten saa yleensä aikuisen ihmisen levittämään myrkkyä koirien ulkoilualueiden laitamille tai mihin tahansa muuallekkaan? Vihaavatko jotkut oikeasti noin paljon toisten lemmikkejä? Ymmärrän, että kävelyteillä mötköttävät korjaamattomat jätökset ärsyttävät - ne ärsyttävät myös minua, vaikka olenkin koiranomistaja. Entäs ihmisten sotkut? Koirat eivät sentään levitä lasinsirpaleita, jotka aiheuttavat vaaratilanteita.
Mahtavatkohan myrkyttäjät pysähtyä lainkaan ajattelemaan, että koirille tarkoitetut myrkyt saattavat päätyä johonkin aivan muuhun. Kyllähän aika moni pikkulapsi tunkee suuhunsa aivan kaiken, mitä maasta löytyy.
Missä vaiheessa viranomaiset rupeavat suhtautumaan näihin myrkytyksiin vakavasti? Toki sitä voi kirjauttaa rikosilmoituksen mutta tuskinpa poliisi ottaa asiaa kovinkaan tosissaan. Taitaa valitettavasti olla niin, että pitää tulla ensimmäinen ihmisuhri ja vasta sitten tähänkin asiaan ruvetaan suhtautumaan vakavasti.
Mikä sitten saa yleensä aikuisen ihmisen levittämään myrkkyä koirien ulkoilualueiden laitamille tai mihin tahansa muuallekkaan? Vihaavatko jotkut oikeasti noin paljon toisten lemmikkejä? Ymmärrän, että kävelyteillä mötköttävät korjaamattomat jätökset ärsyttävät - ne ärsyttävät myös minua, vaikka olenkin koiranomistaja. Entäs ihmisten sotkut? Koirat eivät sentään levitä lasinsirpaleita, jotka aiheuttavat vaaratilanteita.
Mahtavatkohan myrkyttäjät pysähtyä lainkaan ajattelemaan, että koirille tarkoitetut myrkyt saattavat päätyä johonkin aivan muuhun. Kyllähän aika moni pikkulapsi tunkee suuhunsa aivan kaiken, mitä maasta löytyy.
Missä vaiheessa viranomaiset rupeavat suhtautumaan näihin myrkytyksiin vakavasti? Toki sitä voi kirjauttaa rikosilmoituksen mutta tuskinpa poliisi ottaa asiaa kovinkaan tosissaan. Taitaa valitettavasti olla niin, että pitää tulla ensimmäinen ihmisuhri ja vasta sitten tähänkin asiaan ruvetaan suhtautumaan vakavasti.
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Mitä Romania edellä, sitä Bosnia perässä..(ei herkille)
Ikävillä asioilla on paha tapa levitä. Romaniassa on astunut voimaan "tappolaki" ja oli kyllä odotettavissa, että muissa samankaltaisissa maissa otetaan siitä mallia.
Huomenna, 3.10.2013 Bosniassa äänestetään siitä, otetaanko kyseinen laki myös siellä käyttöön. Se takaisi sen, että kaikki kodittomat eläimet voitaisiin lopettaa sen jälkeen, kun ne ovat olleet huostassa 14 päivää.
Mikä takapajuinen maa on seuraava?
Huomenna, 3.10.2013 Bosniassa äänestetään siitä, otetaanko kyseinen laki myös siellä käyttöön. Se takaisi sen, että kaikki kodittomat eläimet voitaisiin lopettaa sen jälkeen, kun ne ovat olleet huostassa 14 päivää.
Mikä takapajuinen maa on seuraava?
Äiti, minne mä joudun, jos sulle tapahtuu jotain?
Tällaisen kysymyksen heitti viisitoistavuotias tyttäreni eilen. Asia tuli esille kun kerroin hänelle, että mammografian tuloksissa oli jotain poikkeavaa. Siitä keskustelu siirtyi monen mutkan kautta siihen, kuinka vaarallisesta taudista rintasyövässä voisi pahimmillaan olla kyse.
Mieheni on kuollut ja suurin hätä tyttärelleni tuli siitä, ettei hän tiennyt, minne joutuisi, jos minulle tapahtuisi jotain. Eniten hän pelkäsi sitä, että joutuisi asumaan isosiskonsa (siskopuolen) luokse. Ehkä tämä kertoo jotain siitä, miten pahasti aikuinen ihminen on voinut katkeroittaa lapsen mielen.
Onneksi sain jo tänään kertoa, että on lähes 100 % varmaa, ettei ole kyse mistään vakavasta. Pisti kuitenkin miettimään...
Mieheni on kuollut ja suurin hätä tyttärelleni tuli siitä, ettei hän tiennyt, minne joutuisi, jos minulle tapahtuisi jotain. Eniten hän pelkäsi sitä, että joutuisi asumaan isosiskonsa (siskopuolen) luokse. Ehkä tämä kertoo jotain siitä, miten pahasti aikuinen ihminen on voinut katkeroittaa lapsen mielen.
Onneksi sain jo tänään kertoa, että on lähes 100 % varmaa, ettei ole kyse mistään vakavasta. Pisti kuitenkin miettimään...
maanantai 23. syyskuuta 2013
Operaatio kadonneiden lihasten metsästys
Yli 60 kg:n painonpudotus ilman liikuntaa vei valitettavasti myös merkittävän osan lihaksistostani. Nyt minulla on puolen vuoden kausikortti paikalliselle salille/uimahallille ja tarkoitus olisi löytää nuo kadonneet lihakset uudelleen.
En olisi kyllä ikinä uskonut, että voisin jäädä näin pahasti koukkuun kuntosalille. Olen toistaiseksi pitänyt viikonlopun vapaata ja maanantaina on sitten jo vieroitusoireita ja ihan pakko päästä vähän rääkkäämään itseään.
Ensimmäisellä kerralla katselin vähän naurunsekaisin tuntein kun edelläni kuntoileva noin seitsemänkymppinen nainen laittoi sellaisia 50 kg:n vastuksia ja minä perässä.. no, 5-10 kg *heh*. Mutta nyt kuukauden jälkeen vastukset ovat joissakin laitteissa jopa 30 kg! Juoksumatolla kävelen alkulämmittelynä 5 km:n tuntivauhtia, joka tuntuu minulle sopivalta. Niska ja hartiat olivat aluksi ihan jumissa mutta nyt lukot ovat kadonneet ja myös käsilihaksiin on tullut lisää voimaan.
Kun sai tuon kausikortin, katosivat myös ne miljoonat hyvät syyt, miksi ei voinut mennä salille. Minusta otettiin kuva "ennen" ja puolen vuoden päästä otetaan kuva "jälkeen". Valokuva ei valehtele vaan se on armoton. Tuloksia on joko tullut tai sitten ei. Toivottavasti on tullut.
Salin ja uimahallin lisäksi lenkitän koiraamme joka ilta sellaisen 40 minuutin hikilenkin. Ilmeisesti kävelyvauhtini on kasvanut koska entisestä vetävästä höyryveturista on tullut nyt perässävedettävä. On se kumma, että jokaista puskaa pitäisi nuuhkaista.
En olisi kyllä ikinä uskonut, että voisin jäädä näin pahasti koukkuun kuntosalille. Olen toistaiseksi pitänyt viikonlopun vapaata ja maanantaina on sitten jo vieroitusoireita ja ihan pakko päästä vähän rääkkäämään itseään.
Ensimmäisellä kerralla katselin vähän naurunsekaisin tuntein kun edelläni kuntoileva noin seitsemänkymppinen nainen laittoi sellaisia 50 kg:n vastuksia ja minä perässä.. no, 5-10 kg *heh*. Mutta nyt kuukauden jälkeen vastukset ovat joissakin laitteissa jopa 30 kg! Juoksumatolla kävelen alkulämmittelynä 5 km:n tuntivauhtia, joka tuntuu minulle sopivalta. Niska ja hartiat olivat aluksi ihan jumissa mutta nyt lukot ovat kadonneet ja myös käsilihaksiin on tullut lisää voimaan.
Kun sai tuon kausikortin, katosivat myös ne miljoonat hyvät syyt, miksi ei voinut mennä salille. Minusta otettiin kuva "ennen" ja puolen vuoden päästä otetaan kuva "jälkeen". Valokuva ei valehtele vaan se on armoton. Tuloksia on joko tullut tai sitten ei. Toivottavasti on tullut.
Salin ja uimahallin lisäksi lenkitän koiraamme joka ilta sellaisen 40 minuutin hikilenkin. Ilmeisesti kävelyvauhtini on kasvanut koska entisestä vetävästä höyryveturista on tullut nyt perässävedettävä. On se kumma, että jokaista puskaa pitäisi nuuhkaista.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Red card for Romania (päivitetty 2.10. - ei herkille!!!)
EU-valtiossa Romaniassa on meneillään katukoirien joukkomurhat Tapahtumat saivat alkunsa kun pieni poika kuoli eksyttyään isoäidin valvonnasta vanhalle torille, joka oli kulkukoiralauman reviiri. Tapauksesta on tosin niin monta versiota, ettei kai kukaan tiedä, mikä on koko totuus. Ei ole esim. tehty testejä, joilla voitaisiin varmistaa, että poika kuoli juuri koirien puremiin. Jokainen kuollut lapsi on tietysti liikaa ja monen muun valtion tavoin Romaniassa on kulkukoiraongelma. Kyse onkin siitä, miten tätä ongelmaa ruvetaan ratkomaan.
Pojan kuolema oli hyvä syy saada koiravihaajat Romanian kaduille. Kun parlamentti vielä sääti hyvin armottoman eutanasialain, tilanne räjähti käsiin. Alkoi silmitön vihanpito kulkukoiria kohtaan. Koiria on teurastettu vetämällä suolet ulos, hirttämällä, hakkaamalla, hukuttamalla, leikkaamalla pää irti... Romaniassa jylläävät viidakon lait. Sydämeen ja sieluuni on kuitenkin piirtynyt päälimmäiseksi kuva pienestä ja pelokkaasta koirasta, jonka sytytetään elävänä tuleen ja siitä kauhusta koiran silmissä. Toivon niin hartaasti, etten olisi nähnyt sitä videota.
Jos kulkukoirien kantaa halutaan vähentää, miksei sitä voi tehdä sivistyneellä tavalla? Sitä paitsi, keiden takia ne koirat siellä kadulla kulkevat? Ihmisten! Moni hylkää koiransa kadulle tai usein myös maissipellolle. Nämä koirat ovat joko kuolleet tai oppineet selviytymään - tavalla tai toisella.
On käsittämätöntä, että v. 2103 tapahtuu tällaista brutaalia väkivaltaa EU-valtiossa. Ja, missä ovat päättäjät? Ainoa rohkea suomalainen europarlamentaarikko on Sirpa Pietikäinen. Eivätkä järin paljon ole kansanedustajatkaan asiasta meteliä pitäneet. Poikkeuksena Jaana Pelkonen. Eikä kaikki ole jäänyt tähän. Koteihin on tehty ratsioita ja koiranomistajia on pidetty putkassa useita päiviä. Autoja on pysäytetty ja otettu koiria huostaan.
Romanian tapahtumat ovat yhdistäneet EU-valtioiden ihmiset tavalla, jota en muista viime vuosikymmeninä nähneeni. Kansa puhuu jaloillaan, lahjoittaa hätärahastoihin (koirien tuomiseksi turvaan), kirjoittaa vetoomuksia ja adresseja. Nyt myös eläinrakkaat ja rohkeat Romanialaiset ovat osoittaneet mieltään. Mutta, hallitus laati lain ja tähän päivään asti tiedotusvälineet ovat sulkeneet silmänsä ja kirkko on hyväksynyt tapahtumat. Ihmiset ovat lähteneet liikkeelle ja painostuksen alkaneet mutta valitettavasti julmuuksia tapahtuu vielä paljon, ennen kuin painostus tuottaa tulosta.
Mitä pieni ihminen voi tehdä tämän järkyttävän asian suhteen? Voi lahjoittaa hätärahastoon, osallistua mielenosoituksiin, allekirjoittaa niitä adresseja (esim. http://www.adressit.com/addressi_romanian_koirien_joukkotappamista_vastaan) ja vielä voi - kuten minäkin tein - lähettää sähköpostia niin eutanasialakia vastustaneille kuin sitä kannattaneillekin. Valmiit tekstipohjat ja sähköpostiosoitteet löydät facebookista https://www.facebook.com/kulkurit ja sieltä muistiinpanot. Hyvä olisi muistuttaa myös sitä henkilöä, jonka äänestit europarlamenttiin.
Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi olen puuttunut tähän asiaan niin voimakkaasti, vaikka maailmassa tehdään julmuuksia ja vääryyttä myös ihmisiä kohtaan. Ihmisten ja eläinten puolustaminen eivät sulje pois toisiaan. Allekirjoitan hyvinkin usein myös esim. Amnesty Internationalin vetoomuksia. Se, että maailmassa on julmuutta ihmisä kohtaan, ei oikeuta sitä myöskään eläimiä kohtaan.
Lisäys 2.10.2013
Valitettavasti tämä tappolaki lisättiin Romanian perustuslakiin, joten ulkopuolinen painostus on entistäkin tärkeämpi.
perjantai 30. elokuuta 2013
Eutanasia - oikeus arvokkaaseen kuolemaan
Aktiivinen eutanasia, jossa ihminen auttaa toista siirtymään pois tästä elämästä, on aina säännöllisin välein esillä niin televisiossa kuin internetissäkin. Kuka määrittelee ja miten, milloin ihmisellä on oikeus pyytää kuolemaansa.
Seurasin kymmenen vuotta sitten, kuinka rakas isäni taisteli ylivoimaista vastusta, keuhkosyöpää vastaan. Kun hän joutui sairaalaan, hänelle sanottiin, että hän on täynnä etäispesäkkeitä ja eläisi enää vain viikon. Isäni oli aina eläessään toivonut, ettei hän kuolisi syöpään tai tukehtumiseen. Hän oli vuosikymmeniä aktiivisen eutanasian kannattaja ja toivoi aina, että hänen lähtönsä koittaessa olisi oikeus saada se viimeinen pistos, joka veisi pois tarpeettoman kivun ja ahdistuksen.
Kun tuomio tuli, vaadin tietysti, että kaikki elämää pitkittävät lääkkeet piti lopettaa, mm. sydän- ja diabeteslääkkeet. Se ei auttanut vaan me läheiset jouduimme seuraamaan sivusta erittäin kovia tuskia. Morfiinia ei voitu antaa tarpeeksi, koska isä ollisi muuten kuollut siihen. Minun on vaikea ymmärtää tuota logiikkaa, koska isä oli kuitenkin muutenkin kuolemassa.
Isäni oli umpi-ateisti mutta silti hänelle tyrkytettiin puoliväkisin keskustelua papin kanssa. Mihin oli kadonnut uskonnonvapaus ja kunnioitus toisen ihmisen uskomusta kohtaan?
Menin sitten sanomaan, että voisin antaa viimeisen piikin, jos laki sen vain sallisi. Tästä oli seurauksena samaisen uskovaisen sairaanhoitajan saarna siitä, millainen raakalainen olinkaan, koska halusin murhata oman isäni. Ei, en halunnut murhata häntä. Olisin vain halunnut toteuttaa ahdistuneen ja sietämättömiä tuskia kokevan vanhan ihmisen viimeisen toivomuksen.
Kun ihmisen päivät ovat aivan varmasti päättymässä, miksi ei voisi lähteä pois arvokkaasti? Varmasti Suomeenkin voitaisiin saada aikaiseksi lainsäädäntö, jollainen on jo joissain maissa laadittu. Kun ihminen toistuvasti toivoo eutanasiaa ja useampi lääkäri todistaa sen ja kuolema on väistämätön, voitaisiin se toteuttaa valvotusti.
Usein lukee vedottavan siihen, että aktiivinen eutanasia olisi Raamatun oppien vastaista. Entä sitten? Pitääkö tässäkin asiassa tuputtaa sitä omaa uskoaan? Mikä oikeus kristityllä (tai minkä tahansa muunkaan uskontokannan edustajalla) on tulla sanomaan, että ateistin pitäisi toimia luterilaisten oppien mukaan?
Minä toivon niin hartaasti, että kun minun aikani koittaa ja jos joudun samaan tilanteeseen kuin isäni, olisi laki, joka sallisi minulle arvokkaan kuoleman. Nyt se ei ole mahdollista, koska aktiivinen eutanasia on kielletty ja tekijä joutuisi vankilaan. Eläimet on suojattu tarpeettomalta kärsimykseltä - ihmiset eivät.
Seurasin kymmenen vuotta sitten, kuinka rakas isäni taisteli ylivoimaista vastusta, keuhkosyöpää vastaan. Kun hän joutui sairaalaan, hänelle sanottiin, että hän on täynnä etäispesäkkeitä ja eläisi enää vain viikon. Isäni oli aina eläessään toivonut, ettei hän kuolisi syöpään tai tukehtumiseen. Hän oli vuosikymmeniä aktiivisen eutanasian kannattaja ja toivoi aina, että hänen lähtönsä koittaessa olisi oikeus saada se viimeinen pistos, joka veisi pois tarpeettoman kivun ja ahdistuksen.
Kun tuomio tuli, vaadin tietysti, että kaikki elämää pitkittävät lääkkeet piti lopettaa, mm. sydän- ja diabeteslääkkeet. Se ei auttanut vaan me läheiset jouduimme seuraamaan sivusta erittäin kovia tuskia. Morfiinia ei voitu antaa tarpeeksi, koska isä ollisi muuten kuollut siihen. Minun on vaikea ymmärtää tuota logiikkaa, koska isä oli kuitenkin muutenkin kuolemassa.
Isäni oli umpi-ateisti mutta silti hänelle tyrkytettiin puoliväkisin keskustelua papin kanssa. Mihin oli kadonnut uskonnonvapaus ja kunnioitus toisen ihmisen uskomusta kohtaan?
Menin sitten sanomaan, että voisin antaa viimeisen piikin, jos laki sen vain sallisi. Tästä oli seurauksena samaisen uskovaisen sairaanhoitajan saarna siitä, millainen raakalainen olinkaan, koska halusin murhata oman isäni. Ei, en halunnut murhata häntä. Olisin vain halunnut toteuttaa ahdistuneen ja sietämättömiä tuskia kokevan vanhan ihmisen viimeisen toivomuksen.
Kun ihmisen päivät ovat aivan varmasti päättymässä, miksi ei voisi lähteä pois arvokkaasti? Varmasti Suomeenkin voitaisiin saada aikaiseksi lainsäädäntö, jollainen on jo joissain maissa laadittu. Kun ihminen toistuvasti toivoo eutanasiaa ja useampi lääkäri todistaa sen ja kuolema on väistämätön, voitaisiin se toteuttaa valvotusti.
Usein lukee vedottavan siihen, että aktiivinen eutanasia olisi Raamatun oppien vastaista. Entä sitten? Pitääkö tässäkin asiassa tuputtaa sitä omaa uskoaan? Mikä oikeus kristityllä (tai minkä tahansa muunkaan uskontokannan edustajalla) on tulla sanomaan, että ateistin pitäisi toimia luterilaisten oppien mukaan?
Minä toivon niin hartaasti, että kun minun aikani koittaa ja jos joudun samaan tilanteeseen kuin isäni, olisi laki, joka sallisi minulle arvokkaan kuoleman. Nyt se ei ole mahdollista, koska aktiivinen eutanasia on kielletty ja tekijä joutuisi vankilaan. Eläimet on suojattu tarpeettomalta kärsimykseltä - ihmiset eivät.
tiistai 20. elokuuta 2013
Opiskelut alkavat taas
Tässä kuussa alkaa kolmas talvi lukio-opiskeluja. Kummasti sitä tarttuu tietoa myös tällaiseen viisikymppiseen bipopäähän :D Toistaiseksi opiskelut ovat menneet todella hienosti - ei voi kuin ihmetellä. Olen käynyt kotilukiota, jossa oppilaitos antaa oppilaille läppärit kotikäyttöön ja niiden avulla olemme videoyhteydessä toisiimme/opettajiimme tunti/aine/viikko. Lisäksi suoritan muuta kautta pitkän englannin kursseja sekä budjetin/aikataulun mukaan reaaliaineita. Toistaiseksi 7 on huonoin kurssiarvosana.
Juuri tuossa ilmoittauduin pitkän englannin kuutoskurssille.
Juuri tuossa ilmoittauduin pitkän englannin kuutoskurssille.
lauantai 17. elokuuta 2013
Joitakin ihmisiä ei voi koskaan miellyttää - "painavaa" asiaa
Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä ulkonäköni arvostelemista! Kun painoin noin 119 kg, sain kuulla jatkuvasti, kuinka ruma olen, koska olen niin läski. Sitten pudotin yli 60 kg painoa pois, sain kuulla, miten ruma olen, koska naamani on rupsahtanut. Olen siis noin 70-vuotiaan näköinen.
Sitten tulivat ihanat nettipalstalaiset, jotka järjestivät hemmottelupäivän ja stailauspäivän kuvia katsellessani tunsin itseni kauniiksi - ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. Nostin jälleen pääni pystyyn, korjasin ryhtini, pistin meikit naamaan ja uudet kuteet niskaan. Tunsin pystyväni ihan mihin tahansa.
Tänään putosin sitten taas tukevasti maan pinnalle kuullessani, että olen jälleen ruma, koska olen liian laiha :/ Mikä siinä on, ettei varsin kypsässä iässä oleva aikuinen ihminen osaa millään pitää niitä mölyjä mahassaan? Onko ihan pakko aina arvostella?
Sitten tulivat ihanat nettipalstalaiset, jotka järjestivät hemmottelupäivän ja stailauspäivän kuvia katsellessani tunsin itseni kauniiksi - ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. Nostin jälleen pääni pystyyn, korjasin ryhtini, pistin meikit naamaan ja uudet kuteet niskaan. Tunsin pystyväni ihan mihin tahansa.
Tänään putosin sitten taas tukevasti maan pinnalle kuullessani, että olen jälleen ruma, koska olen liian laiha :/ Mikä siinä on, ettei varsin kypsässä iässä oleva aikuinen ihminen osaa millään pitää niitä mölyjä mahassaan? Onko ihan pakko aina arvostella?
torstai 15. elokuuta 2013
Velkajärjestelyn kesto kolme vuotta
Onneksi ei sentään sen erään velkojan mielipide siitä kevytmielisestä velkaantumisesta mennyt läpi. On sitten ihan mustaa valkoisella käräjäoikeuden päätöksessä, että syntipukki on bipo. 31.5.2016 on se maaginen päivä, jolloin tämä velkahel**tti on takana. Alle kolme vuotta on kuitenkin lyhyt aika ja tyttären tullessa täysi-ikäiseksi minulla on taas puhtaat paperit.
On se vain merkillistä, että tämä on joidenkin mielestä kamala vääryys tai joku toinen kuvittelee, että "hulluksi heittäytymällä" kuka tahansa pääsee veloistaan. Toisaalta, se on kyllä oikeastikin hullu, joka haluaisi vapaaehtoisesti diagnoosin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Nyt on syksy ja iltalukio alkaa taas. Jännittää ja pelottaakin se, mistä löytää rahat kirjoihin. Osan olen saanut, osan voin lainata, osan olen ostanut jo etukäteen... Katsotaan, miten käy.
On se vain merkillistä, että tämä on joidenkin mielestä kamala vääryys tai joku toinen kuvittelee, että "hulluksi heittäytymällä" kuka tahansa pääsee veloistaan. Toisaalta, se on kyllä oikeastikin hullu, joka haluaisi vapaaehtoisesti diagnoosin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Nyt on syksy ja iltalukio alkaa taas. Jännittää ja pelottaakin se, mistä löytää rahat kirjoihin. Osan olen saanut, osan voin lainata, osan olen ostanut jo etukäteen... Katsotaan, miten käy.
maanantai 12. elokuuta 2013
Kevytmielinen velanottaja(ko)?
Jälleen kerran en jaksa olla ihmettelemättä maallikkojen kannanottoja mielenterveysongelmien yhteydessä. Niin psykiatrian erikoislääkäri kuin pitkäaikainen psykologinikin ovat lausuneet yksiselitteisesti ammattietiikan mukaiset syynsä ylivelkaantumisesta ja siihen johtaneista syistä. Sitten tulee joku, joka ei tunne tätä tautia sitten yhtään ja väittää, että kyse onkin ollut "kevytmielisestä velkaantumisesta".
Tuo termihirviö tarkoittaa suomennettuna sitä, että olisin tehnyt velkaa huvikseni ja tajunnut jo tekohetkellä, etten pysty suoriutumaan niistä. Niin varmaan. Otti kyllä sydämestä ja tuli itku silmään moisesta väitteestä. Ettäkö tällainen perfektionisti, palkanlaskija, kirjanpitäjä, taloudenhoitaja, sihteeri jne. syyllistyisi moiseen epäkunnioittavaan tekoon. EI IKINÄ!
Pitää tietysti muistaa, että perintätoimiston lakimies ajaa tietysti päämiehensä asiaa aivan kuten minun juristini on minun puolellani. Olin tänään käräjäoikeudessa kertomassa oman näkemykseni ja mukanani oli edunvalvontatoimiston hankkima hyvin pätevä varatuomari. Kansliapäätös tulee keskiviikkona (14.8.2013).
Pääsen joka tapauksessa velkajärjestelyyn, nyt tuomari ottaa kantaa siihen, onko järjestelyaika 3 vuotta vai 5 vuotta.
Minä niin toivon, että joku voisi tulla ja leikata pois tämän taudin :( Olen väsynyt selittämään virastoille ja ihmisille bipoa ja kaiken lisäksi edunvalvoja-asiaa. Oikeasti tunnen olevani joskus toisen luokan kansalainen, joka on ajanut itsensä tähän tilaan ihan tieten tahtoen.
Toisaalta, onko edes oikein edellyttää, että ihminen ymmärtäisi tämän sairauden eri puolia, ellei kuuntelija ole psykiatrian ammattilainen tai lähipiiristä löydy joku maanis-depressiivinen. Ehkä sekään ei ole reilua.
Tuo termihirviö tarkoittaa suomennettuna sitä, että olisin tehnyt velkaa huvikseni ja tajunnut jo tekohetkellä, etten pysty suoriutumaan niistä. Niin varmaan. Otti kyllä sydämestä ja tuli itku silmään moisesta väitteestä. Ettäkö tällainen perfektionisti, palkanlaskija, kirjanpitäjä, taloudenhoitaja, sihteeri jne. syyllistyisi moiseen epäkunnioittavaan tekoon. EI IKINÄ!
Pitää tietysti muistaa, että perintätoimiston lakimies ajaa tietysti päämiehensä asiaa aivan kuten minun juristini on minun puolellani. Olin tänään käräjäoikeudessa kertomassa oman näkemykseni ja mukanani oli edunvalvontatoimiston hankkima hyvin pätevä varatuomari. Kansliapäätös tulee keskiviikkona (14.8.2013).
Pääsen joka tapauksessa velkajärjestelyyn, nyt tuomari ottaa kantaa siihen, onko järjestelyaika 3 vuotta vai 5 vuotta.
Minä niin toivon, että joku voisi tulla ja leikata pois tämän taudin :( Olen väsynyt selittämään virastoille ja ihmisille bipoa ja kaiken lisäksi edunvalvoja-asiaa. Oikeasti tunnen olevani joskus toisen luokan kansalainen, joka on ajanut itsensä tähän tilaan ihan tieten tahtoen.
Toisaalta, onko edes oikein edellyttää, että ihminen ymmärtäisi tämän sairauden eri puolia, ellei kuuntelija ole psykiatrian ammattilainen tai lähipiiristä löydy joku maanis-depressiivinen. Ehkä sekään ei ole reilua.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Kivut jäävät sitten leikkauspöydälle - uskokoon ken haluaa
Minulla on ollut reumasairaus kymmenen vuotta. Se yhdistettynä valtavaan ylipainoon (painoindeksi pahimmillaan yli 48 *shok*) aiheutti nivelrikon molempiin polviin. Vasen povi oli pahempi, joten yli 50 kg:n painonpudotuksen ja pitkän vakuuttelun jälkeen suostuin keinonivelleikkaukeen, Minulle kun luvattiin lähes kuu taivaalta.
1. Saan esilääkityksen ennen leikkausta, 2. varmistetaan, että selkäydinpuudutus kestää koko leikkauksen ajan (takana oli kaksi epäonnistunutta puudutusta sektioiden yhteydessä), 3. saan unilääkettä ja nukun koko leikkauksen ajan ja parhaimpana 4. kivut jäävät leikkauspöydälle tai jos kipuja kuitenkin ilmenee, saan aivan varmasti riittävän kipulääkityksen.
Vaan, mites sitten kävikään? 1. Sain esilääkityksen ja 3. unilääkkeen eikä muuta. Selkäydinpuudutus lakkasi kesken leikkauksen ja heräsin syvästä unestani järkyttävään kipuun. Entäs se luvattu riittävä kipulääkitys? Ellei se olisi tapojeni vastaista, sanoisin muutaman ruman sanan. Kipulääkityksen kohdalla pihtailtiin aina viimeiseen saakka. Piti olla niin kova kipu, että tuli itku silmään, ennen kuin sai kovempia lääkkeitä. Niitäkin annettiin vain sen verran, että järkyttävin kipu hellitti
Olisin ymmärtänyt tuon lääkitysjutun, jos olisin a) lääkeriippuvainen tai b) keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet tekisivät minut sekaiseksi. Kumpikaan vaihtoehto ei täyty kohdallani Minulla kun on harvinaisen kova pää kestämään voimakkaitakin lääkkeitä. Leikkauksen jäljiltä kärsin kuukausia valtavasta särystä ja kivusta ja jalkani oli kutakuinkin käyttökelvoton. Eikä se ole hääppönen vieläkään, vaikka leikkauksesta on jo 8 kk.
Vahingosta viisastuneena täytyy olla melkoinen fakiiri lääkärinä, jos kuvittelee, että suostun käymään tuon saman läpi myös oikeassa jalassa. On se merkillistä, että lääkäreillä on tiedossa, että elimistöni hävittää puudutusaineen noin 6 kertaa nopeammin kuin "normaalilla" ihmisellä. Siitä huolimatta pääsee tapahtumaan tällainen moka :/
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Valvottua elämää
Eräänä päivänä loppuvuodesta 2012...
On perjantai ja käyn pankkiautomaatilla nostamassa viikkorahani. Ei, en ole teini vaan viisikymppinen yksinhuoltajaäiti. Minulla on omasta toiveestani edunvalvoja, joka hoitaa raha-asiani. En edes tiedä tulojani, vuokraani tai vaikkapa vakuutuksiani. Nostan satasen, jolla pitäisi pärjätä taas ensi perjantaihin. Tankkaan kympillä ja ostan kahdella kympillä puheaikaa itselleni ja teini-ikäiselle tyttärelleni. Jäljelle jää 70 euroa ja sillä pitäisi pärjätä taas ensi perjantaihin. Jaan summan mielessäni seitsemälle päivälle. Se tekee kympin päivää kohden. Mietin, pitäisikö tällä viikolla ostaa jotain erikoista. Vieläkö koirien ruokapussissa riittäisi syömistä viikoksi? Onko shampoo tai suihkugeeli loppu? Mitenkäs sen ruotsin kirjan kanssa, saisikohan sen ystävältä lainaksi?
Tyttären pitäisi saada uudet kengät ja uusi takki. Perhetyön kautta on tullut 120 euron maksusitoumus. Sen pitäisi riittää molempiin, joten pitäisi käydä lähimmässä isossa kaupungissa. Orton kenkiä valmistava tehdas on mennyt konkurssiin ja paikkakunnalta löytyy tilattuna yksi pari tarvitsemiani kenkiä. Hinta on 139 euroa, joten laitan asiasta anelevan viestin edunvalvojalleni. Olisin valmis luopumaan muista tarvitsemistani vaatteista sen vuoksi. Kenkäkauppiaalle tulee sähköpostitse lupa antaa ne kengät minulle. Tämä kuukausi on mennyt tavallista paremmin, sillä saan rahaa myös kevyttoppapukuun, jonka ostan samalla reissulla kun menemme Jyväskylään tyttäreni hankintojen vuoksi. Siinä sivussa tulee tilattua myös tukipohjalliset. En osaa iloita, koska tiedän, että velkasaneerauksen astuttua voimaan elämämme tiukkenee entisestään.
Joulu tekee tuloaan. Viime vuonna saimme muutaman kympin ylimääräistä joulurahaa. Saammekohan tänä vuonna toimeentulon puolelta sen ostokupongin ruokakauppaan? Jos emme saa, mistä saamme joulun tehtyä. Myyn rakkaan perintökaapin voidakseni hankkia edes jonkun lahjan tyttärelleni. Itselleni en edes jaksa enää odottaa mitään. Ne myyntirahat saan sentään onneksi käyttää haluamallani tavalla.
Jokainen viikkorahan ylittävä meno pitää hyväksyttää toisella ihmisellä. Kaikki ovet on suljettu enkä voi saada edes normaalia puhelinliittymää ilman satojen eurojen varausmaksuja. En voi solmia vuokrasopimusta enkä toimia yhdistyksissä rahastonhoitajana, koska minulle ei voida antaa millekään tilille käyttöoikeutta ilman edunvalvojan lupaa. Tämä on kuitenkin tietoinen valintani. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana en halua ottaa sitä riskiä, että eräänä päivänä ei olisikaan enää edes ruokaa pöydässä. En ole ainoa, meitä on monta ja yhtä monesti me vaikenemme. Me tiedämme, ettei meitä ymmärrettäisi. Olemme kuitenkin ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin ihmiset, vaikka me elämme valvottua elämää.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Kiusaajien yhteiskunta
Kiusaajat aloittavat uransa jo hyvin pienenä. Sieltä ne löytyvät leikkikentältä tai takapihalta ne hiekkalaatikkojen prinssit ja prinsessat, jotka johtavat alamaisiaan. Jos kiusaamista haluttaisiin kitkeä, se pitäisi kohdistua jo näihin pikkukuninkaallisiin. Kun asiaan ei puututa, nämä lapset luulevat toimivansa oikein ja jatkavat tuttua käyttäytymistään.
Tulee päiväkotiaika ja olen oman lapseni kohdalla joutunut seuraamaan sitä, kuinka julmia jo kolmevuotiaat voivat olla toisiaan kohtaan. He eristävät leikeistä, potkivat, lyövät, tönivät ja jopa kuristavat. Päiväkodissa asiaa vähätellään, koska erityisesti poikien kuuluukin toimia tuolla tavalla. Nämä kiusatut puolestaan saavat jo alle viisivuotiaina elinikäiset arvet ja luottamus muihin on mennyttä.
Koska vielä päiväkodissakin asioita on vähätelty, nämä kiusaajat jatkavat entistä menoaan koulussa. Opettajat sulkevat silmänsä, sillä koulun maine on valitettavasti tärkeämpää kuin muutaman yksittäisen oppilaan päivittäin kokema piina. Montakohan kertaa olen kuullut lauseen, että kyse onkin vain siitä, että erilaiset oppilaat kohtaavat toisensa ja ymmärtävät toisensa väärin. Mitä voi ymmärtää väärin, jos nettiin ilmestyy video, joka loppuu siihen, että lapsesi pää isketään tiiliseinään ja hän valahtaa maahan?
Eikä se kiusaaminen jää siihen kouluaikaan vaan tutun, hyväksytyn mallin oppineet aikuiset jatkavat toimintaansa työpaikoilla. Koska aikuisten keskeiseen pahoinpitelyyn puututaan helpommin, siirrytäänkin henkiseen väkivaltaan. Sitä onkin vaikeampi todistaa. Nämä entiset hiekkalaatikkojen prinssit ja prinsessat ovat oppineet polkemaan heikompiaan ja ovatkin usein työpaikoilla johtoasemissa.
Kaikki tämä voitaisiin välttää, jos jokainen vanhempi opettaisi jokaiselle lapselleen, että kaikilla on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen. Siihen asti Suomi on ja pysyy kiusaajien yhteiskuntana.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Bipo päässä ympäri vuoden
Miltä se tuntuu kun päässä ahdistaa ja puristaa tai menee liian kovaa ympäri vuoden? Siitä ja sen aikaansaamista asioista voit lukea täältä uunituoreesta blogistani. Tulen myös kirjoittamaan tänne monenlaisia, hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä. Kommentteja saa heittää vapaasti ja nekin saavat olla tiukkojakin. Muistathan kuitenkin, ettei mitään henkilöllisyyteeni viittaavaa saa kirjoittaa tähän blogiin. En halua sotkea omiin ajatuksiini perhettäni tai ystäviäni - tai edes kummin kaiman serkkuja.
Näillä ehdoilla olet tervetullut mukaan matkalleni vuoristoradallla. Tällaista voi olla se kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan elämä.
Näillä ehdoilla olet tervetullut mukaan matkalleni vuoristoradallla. Tällaista voi olla se kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan elämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)