Tämä tarina on tosi. Tutustuin reilu vuosi sitten Facebookissa miellyttävään ja eläinrakkaaseen henkilöön. Tuntui kuin olisimme tunteneet vuosia ja olimme lähes kaikissa asioissa samaa mieltä. Tämä Facebook tuttu muutti ulkomaille.
Jokainen, joka tuntee minua yhtään, tietää, että olen bipon vaikeassa maniassa tuhonnut luottotietoni ja tuhlannut omaisuuteni. Minulla on taloudellisissa asioissa virallinen edunvalvoja ja elämme tiukalla viikkobudjetilla. Viimeiseen kuuteen vuoteen pisin ulkomaanmatka oli kolmen yön matka Tallinnaan.
Tämä ulkomaille muuttanut kaveri ehdotti sitten minulle, että matkustaisin tyttäreni kanssa hänen luokseen, yhteen EU:n halvimmista maista. Hän asuu siellä vuokralla hulppeassa talossa ja saisimme asua hänen luonaan ilmaiseksi. Emme tarvitsisi muuta käyttörahaa kuin ruokarahan. Siellä olisi jopa pyyhkeet, shampoot, saippuat jne. kaikki valmiina. Riittää kun veisimme sinne itsemme ja ruokarahamme. Saimme kuitenkin onneksi edunvalvonnasta myös vähän käyttörahaa.
Heti alussa lentomatkat maksoivat paljon enemmän kuin olimme odottaneet, joten se käyttöraha, joka minulle jäi, oli mitättömän pieni. Ensimmäiset 2-3 päivää menivätkin aivan kuten oli sovittu ja suunniteltu. Sitten emännälemme rupesi tulemaan yllättäviä menoja (joiden yllättävyyttä olen myöhemmin vahvasti epäillyt) ja hyvin äkkiä kävikin niin, että emännän pankkitili näytti nollaa. Hän oli leuhkinut, kuinka tonnin eläkkeellä elää kuin kuninkaallinen mutta nyt hänellä ei ollutkaan rahaa.
Minun omatuntoni ei salli sitä, että minä ja tyttäreni söisimme normaalisti ja emäntämme katsoisi vierestä ilman ruokaa - hänen viidestä eläimestään nyt puhumattakaan. Lopulta se, että saisimme asua ilmaiseksi, muuttuikin siihen, että minun rahoistani maksettiin kaikkien ruuat, myös koirien - lisäksi ostin vielä emännän viinit ja tupakatkin. Tämä ei tosiaankaan ollut sitä, mitä oli alunperin sovittu.
Ellen olisi kesken matkan saanut yhteyttä edunvalvontaan ja elleivät he olisi laittaneet tililleni lisää rahaa, ei minulla tai tyttärellänikään olisi enää viimeisinä päivinä ollut mitään syömistä. Emäntämme vannotti moneen kertaan, että hän ehdottomasti korvaa kaiken hänen ja hänen lemmikkiensä ruokakulut. Hän pyysi laittamaan tilinumeron maksua varten.
Kun tulin kotiin, laitoin yksityisviestin ja siihen tilinumeroni. Laitoin myös tekstin, että tämä kaveri voisi maksaa omantunnon mukaan. Eli korvata sen mukaan, millaisena hän minun apuni koki.
Palasimme matkalta heinäkuun loppupuolella ja nyt on jo marraskuun alkupuoli. Olen vielä kahdesti huomauttanut asiasta - ilman tulosta. Mitä ilmeisemmin apuni ei ollut minkään arvoista - tai niin ainakin hänen omatuntonsa sanoo.
Minä en kaipaa elämääni tuollaisia ihmisiä ja jatkossa en näe hänen kirjoituksiaan, eikä hän minun. Tiedän, että käyt lukemassa blogiani, joten täällä odottelen edelleen sitä omantunnon kolkutusta. Jos saan kohtuullisen korvauksen, poistan tämän blogitekstin, koska silloin huomaan, että on se omatunto olemassa - kaikesta huolimatta.
