Kävin viime perjantaina kipupolikliniikalla ja aika vain näyttää sen, pääsenkö vihdoinkin kipujeni herraksi. Nuorehko mieslääkäri oli aivan mahtava ja heti huomasi, että häneltä löytyi todellakin tietoa erilaisten kipujen hoidosta.
Minun sydämessäni tuntui lämmin henkäys, kun hän sanoi: "kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista". Vihdoinkin, vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen joku uskoi ja tajusi, miten kovia ja elämäniloani syöviä kipuni ovat olleet siitä surullisen kuuluisasta keinonivelleikkauksesta lähtien.
Kipulääkitys meni sitten ihan uusiksi, sillä olihan toki selvää, että Panacod poretabletti -lääkitys oli tullut tiensä päähän jo kuukausia sitten. Jostain syystä niin terveyskeskuksessa kuin reumapolikliniikallakin ollaan oltu liian arkoja kokeilemaan jotain muuta lääkettä. Onneksi ortopedi tajusi viimein laittaa lähetteen kipupolikliniikalle.
Eli, Panacod heivataan pois ja tilalle tulee toisenlainen koktaili, jonka tehtävänä on varmistaa se, että saan kohtuullisen pitkät yöunet. Panacodin korvaa kipulaastari Norspan, jota laitan aluksi 5 mikrog laastarin (laastari vaihdetaan viikon välein) ja viikon tai parin jälkeen annokseksi tulee 10 mikrog ja sillä jatketaan toistaiseksi. Rinnalle tulee sitten parasetamolin kevyempi vaihtoehto eli Panadol Forte 1g. Lisäksi yöunen turvaamiseksi nostetaan kipukynnystä ja vaikutetaan keskushermostoon. Lääkkeinä iltaisin Lyrica 75 mg, nosto 1-2 viikon päästä 2 x 75 mg ja siitä edelleen 2-3 viikon päästä 3 x 75 mg. Kolmas uusi lääke on Noritren 10 mg 1 tabletti iltaisin.
Uuden lääkityksen lisäksi sain kotiin lainaksi kahdeksi kuukaudeksi TENS-laitteen, joka on jo nyt viikon mittaisen kokemuksen jälkeen osoittautunut korvaamattomaksi apukeinoksi :) TENS-hoitoa pitäisi ottaa vähintään kahdesti päivässä vähintään puoli tuntia kerrallaan. Laitetta saa käyttää niin paljon kuin haluaa, koska se ei voi aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Ihana laite, koska sillä voi hoitaa mitä vain kipuja. Pari kertaa olen jopa nukahtanut kesken hoidon. Tarkoituksena olisi pyytää asioista päättäviltä ihmisiltä tuollainen laite ihan omaksi. Se säästää hintansa helposti, jos suurin osa kipulääkkeistä voidaan karsia pois.
Minä olen saanut yöuneni takaisin!!! Vieläkin saatan herätä aamuyöstä mutta en enää kipuun ja nukahdan helposti takaisin. Suosittelen kaikkia kroonisesta kivusta kärsiviä pyytämään hoitavalta lääkäriltä lähete kipupolikliniikalle. Kaikki eivät sinne pääse, mutta yleensä lähettävälle lääkärille laitetaan kuitenkin paluupostissa hoito-ohjeet.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Romaaniessee William Goldingin kirjasta Kärpästen herra. Muokattu 2.2.2014
Äidinkielen kolmoskurssin romaaniessee kirjasta Kärpästen herra. SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSET!!!
ÄI3/KOE/ROMAANIESSEE 1(3)
8.1.2014
William Goldingin romaani
Kärpästen Herra (1954)
Ihmismielen synkkä puoli
Vuonna 1983 Nobellin kirjallisuuspalkinnon saaneen William Goldingin (1911-1993) romaani Kärpästen herra (1954) on vaikuttava teos. Se kuvaa vakuuttavasti lasten itse muodostamaa yhteiskuntajärjestelmää sekä niitä pimeitä puolia, joita on ihmisen sisällä. Tämä onkin tyypillistä Goldingia, jota kiinnosti tutkia ja tulkita ihmismieltä vertauskuvallisin keinoin
Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmasodan aikoihin. Brittiläisiä koulupoikia kuljettanut kone tekee pakkolaskun ja pojat haaksirikkoutuvat autiolle Tyynenmeren saarelle. Saari on kaunis ja sen luontoa kuvaillaan monimuotoisesti: He seisovat puolikaaren muotoisen pengermän reunalla. Siellä kasvoi tiheänä mattona jonkin kivikkokasvin sinisiä kukkia, jotka valuivat runsaana ryöppynä pengermän reunan ylitse kohti puiden latvoja. Ilma oli täynnä perhosia, jotka kohosivat, lepattelivat ja laskeutuivat jälleen kukkien keskelle.
Kirjan kertoja on ulkopuolinen. mutta aika paljon asioita katsotaan Ralphin näkökulmasta. Pojat havaitsevat, ettei yksikään aikuinen ole jäänyt henkiin - heidän pitää selvitä omillaan. Aluksi pojat nauttivat tästä oudosta tilanteesta mutta hyvin pian he tajuavat, että heidän pitää järjestäytyä, toimia oikean yhteiskunnan tavoin. Poikien pomoksi haluaisi kuoropoikien johtaja Jack mutta äänestyksen tuloksena johtajuus lankeaa Ralphille. Tämä on kirjan juonen etenemisen kannalta merkittävin päätös. Jack katkeroituu hävittyään äänestyksen, ja pahuuden siemen on kylvetty.
Ralphin ja Jackin lisäksi merkittävässä roolissa on myös Possu, poika jonka oikeaa nimeä ei kerrota missään vaiheessa ja joka joutuu yhteiskunnassa syrjityn rooliin. Lisäksi kirjassa on joukko kuoropoikia ja nimettömiä pikkupoikia. Merkittävää on se, että possua syrjitään ja pienten poikien kohtalo ei tunnu kiinnostavan muita kuin Possua. Tuntuu, että vielä tänäkin päivänä yhteiskunnassa pitää olla niitä, joita potkitaan ja niitä joiden olemassaololla ei ole mitään merkitystä, koska he eivät ole nk. tuottavia yksilöitä . On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että ajan mittaan Ralph oppii kunnioittamaan Possua, koska Possuhan on teoksessa se älykkö, jolta tulee ne parhaimmat ideat.
Ralph ottaa johtajan roolin vakavasti ja pyrkii toimimaan demokraattisesti. Sääntöjä laadittaessa hän ottaa huomioon kaikkien mielipiteet. Hyvin pian tulee kuitenkin ilmi, ettei edes puheenvuoro-oikeuden antava simpukka takaa Possulle suunvuoroa. Sen sijaan tehdään hyvin selväksi, ettei hänen puheillaan ole mitään
ÄI3/KOE/ROMAANIESSEE 2(3)
merkitystä. Johtaja Ralph päättää, että tuli on se merkittävin tapa, jolla ohikulkevat laivat saattavat huomata heidät. Jack ja kuoropojat muodostavat sekä tulivartion että metsästysryhmän. Ensimmäisen sian tappaminen saa heissä kuitenkin heräämään oudon tunteen: he pääsevät tappamisen, veren ja oudon vallantunteen makuun. Tämän jälkeen mikään ei ole enää kuin ennen.
Kirjassa käytetyt kuvaukset ovat yksityiskohtaisia: Tämä hirvittävä hyökkäys tuntemattomasta maailmasta sai otuksen raivoksi pelosta. Se kiljui rajusti teutaroiden, ja ilma oli täynnä hikeä, melua, verta ja kauhua. Roger juoksi toisten ympärillä iskien keihäällään kaikkialle, missä sian nahkaa vilahti näkyviin. Keihäs upposi tuuma tuumalta syvemmälle, ja emakon kauhistunut kiljunta kohosi kimeäksi tuskanhuudoksi.
Vaikka kokouksissa päätettiin yhdessä säännöistä, juuri kukaan ei noudata niitä: tuli on päässyt sammumaan, purosta ei tuoda vettä, käymälänä ei pidetä vain tiettyä aluetta eivätkä kaikki osallistu majojen rakentamiseen. Metsästysryhmä on tappamisen hurmiossa jättänyt tulen hoitamatta. Ohitse menee laiva, mutta ilman tulta se ei voi huomata poikia. Jack ja Ralph ajautuvat kokouksessa riitoihin, sillä Jackin mielestä metsästäjiä kritisoidaan kohtuuttomasti. Hän ei halua, että on vain sääntöjä. Ralph sanoo osuvasti: Mutta säännöt ovat ainoa, mitä meillä on jäljellä!
Leirissä kiertää huhu pedosta, joka tuli merestä. Pojista Simon oli löytänyt itselleen salapaikan, jossa kävi rentoutumassa ja ajattelemassa. Hän livahti sinne aina pimeän turvin, jotta muut eivät löytäisi paikkaa. Eräällä reissulla hän huomasi, että peto olikin kuollut lentäjä, jota laskuvarjo heitteli paikasta toiseen. Hän palaa retkeltään mutta kukaan ei ennätä kuunnella häntä vaan pojat hyökkäävät pedoksi luulemansa Simonin kimppuun. Hänet hakataan kuoliaaksi ja meri vie ruumiin. Erityisesti Ralph ja possu tuntevat voimakasta syyllisyydentunnetta.
Jack yllyttää muita poikia syöksemään Ralphin pois johtajan paikalta saadakseen sen itselleen: Kädet ylös …Kuka ei halua Ralphia johtajaksi? … Kenen mielestä … Selvä on sitten. … Minä en aio olla enää tässä leikissä mukana. En teidän kanssanne! Jack lähtee leiristä ja saa kuoropoikia mukaansa. Possu tuntee olonsa helpottuneeksi. Saarelle on muodostunut kaksi yhteiskuntaa: Ralphin demokratia ja Jackin säännötön, järjestäytymätön sakki. Ralph ymmärtää sääntöjen tarpeellisuuden, sillä yhteiskunta ei voi toimia ilman niitä. Tätä asiaa hän on epätoivoisesti yrittänyt saada muitakin ymmärtämään.
Saadakseen leiritulen Jackin ryhmä varastaa yön pimeinä tunteina Possun silmälasit, jotka ovat välttämättömät tulen tekemiseen ja joita ilman Possu ei näe mitään. Ralph ja Possu menevät hakemaan niitä takaisin ja Possu yrittää epätoivoisesti puhua Jackille ja hänen kannattajilleen järkeä: Minun on sanottava teille tämä: Te käyttäydytte kuin pikkulapset … Kumpi on parempi - riehua maalattujen mustanahkojen tavoin kuten te, vai elää järkevästi kuin Ralph? ... Kumpi on parempi - noudattaa lakia ja yrittää pelastautua täältä, vai metsästää ja sekoittaa kaikki asiat? Possun sanat kaikuvat kuuroille korville. Roger kiilaa linnoitukselta alas kivenlohkareen, joka osuu Possuun. Tämä putoaa alas: Sanomatta mitään, ehtimättä edes ähkäistä Possu paiskautui kalliolta sivuttain ilmaan kääntyen pudotessaan. Possu kuolee, ja meri vie hänet mennessään.
ÄI3/KOE/ROMAANIESSEE 3(3)
Jack huutaa hurmioissaan: Katsokaa! Katsokaa! Noin teille käy! Siinä näet! Sinulla ei ole enää ketään. Alkaa metsästysretki, jonka tarkoituksena on keihästää Ralph. Jack ja hänen seuralaisensa käyttäytyvät alkuasukkaiden tavoin: värjäävät kasvonsa sotamaaleilla, tanssivat nuotion äärellä ja huutavat metsästyshuutoja.
Jackin metsästysreissu on hyvin järjestelmällinen, sillä heidän tarkoituksensa on käydä sentti sentiltä koko saari läpi, kunnes he löytävät Ralphin. Jackin merkittävin apuri on Roger, sama henkilö, joka vieritti kiven Possun päälle. Heillä on tarkoitus tehdä loppu Ralphista. Viimeisetkin inhimillisyyden rippeet ovat kadonneet pojista, jotka joskus ennen haaksirikkoutumista oli koulutettu hillityiksi sivistyneiksi pojiksi. Ajojahti on valmis alkamaan. Tulee väkisinkin mieleen toinen maailmansota ja juutalaisvaino. Ralph juoksee ympäri saarta peläten, että joutuu keihästetyksi. Sitten tapahtuu jotain: Hän nousi horjuen jaloilleen valmistautuen uusiin kauhuihin ja näki edessään ison lippalakin … Laivaston upseeri seisoi hietikolla katsellen Ralphia epäuskoisen ällistyneenä. He ovat pelastautuneet. Ohikulkeva laiva on nähnyt heidän merkkitulensa.
Kertojan sanat Ralphin ajatuksista pelastautumisen jälkeen tiivistävät kaiken olennaisen:Mutta Ralph seisoi heidän keskellään likaisena, takkuisena ja niistämättömänä itkien heidän viattoman lapsuutensa loppua, ihmissydämen synkkää pahuutta ja menetettyä uskollista ja viisasta ystäväänsä Possua, joka oli ilman halki syöksynyt kuolemaa.
Kirja kuvaa vakuuttavasti, miten heikkoa yhteiskunnan toiminta on, elleivät kaikki sen jäsenet ole siinä ainakin jollain tavalla mukana. Sen sijaan, että pyrittäisiin muuttamaan olemassa olevia, yhdessä päätettyjä lakeja, ruvetaan kapinoimaan. Tällainen maaperä on otollinen Jackin kaltaisille henkilöille: ihmisille, jotka haluavat, että kaikki tapahtuisi heidän tahtonsa mukaan. Jos heitä vastustetaan, syttyy taistelu.
Toinen kirjan keskeisistä teemoista on kurkistus ihmismielen saloihin. Kun paine on liian kova, ihminen saattaa ruveta toimimaan kaikkea oppimaansa vastaan: kuuliaisesta kuoropojasta tuleekin murhaaja. Ihmisestä tulee eläin. Ihmismieli joutuu tilaan, jossa se ei enää toimi rationaalisesti, eikä ymmärrä, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Sen sijaan kirjan hahmoista Ralph suorastaan takertuu sääntöihin. Saarella ei ole aikuisia neuvomassa, miten pitäisi toimia, joten säännöt edustavat Ralphille jotain tuttua ja turvallista. Aikaa, joka oli ennen heidän haaksirikkoutumistaan. Niin yhteiskuntaa kuin ihmismieltäkin on käsitelty niin vakuuttavasti ja yksityiskohtaisesti, ettei ole ihme, että Kärpästen herra on saanut klassikon maineen.
Parempaan lopputulokseen ei tarvita mitään uskontoa tai aatetta. Yhteiskunta ei toimi, elleivät kaikki sen jäsenet toimi eikä kaikkia sen jäseniä kunnioiteta. Ryhmätyössä ja demokratiassa on voima. Tässäkin tilanteessa yksi pieni juttu voisi määrätä yhteiskuntajärjestelmän kulkusuunnan: kaikilla ihmisillä on oikeus niin fyysiseen kuin psyykkiseen koskemattomuuteen. Lait ovat tarkoitettu noudatettavaksi, eikä yksilö voi valita vain niitä lakeja, jotka miellyttävät häntä itseään. Joskus joutuu luopumaan jopa moraalistaan. Tämä toisten kunnioittaminen tuskin koskaan toteutuu mutta aina meillä idealisteillakin on onneksi oma paikkamme ja tehtävämme tässä meidän yhteiskunnassamme
ARVOSANAKSI 10-
torstai 14. marraskuuta 2013
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, mutta liian kiire ei saa olla
Perjantaina 8.11.2013 minut vietiin ambulanssiilla täydelliseen jumiin joutuneen selän takia paikalliseen seututerveyskeskukseen. Pitkän odotuksen jälkeen (tuli kiireellisempiä, jotka ajoivat minusta ohi) lääkäri tutki ja sanoi, että laitetaan lääkettä, jotta pääsisin sängystä ylös. Hoitaja ilmestyi sitten piikkien kanssa ja jokin kumma vaisto sai minut kysymään, mitä lääkettä minun lihakseeni aiottiin laittaa.
Hoitaja kertoi, että toinen olisi lihasrelaksanttia ja toinen Orudista. Tuossa vaiheessa minulla soi päässä hälytyskellot korkealta ja kovaa! Tarkistin, että eihän Orudis vaan sattuisi olemaan tulehduskipulääke. No, olihan se. Tässä vaiheessa ilmoitin hyvin selvästi, ettei minulle saa laittaa tulehduskipulääkettä, ei mitään NSAID-lääkettä. Sain noin vuosi sitten munuaisen vajaatoiminnan Arcoxiasta ja sen jälkeen tuo lääkeryhmä kiellettiin kokonaan. Jo 400 mg Burana saattaisi laukaista vajaatoiminnan uudelleen ja tällä kertaa pysyvästi.
Hoitaja totesi ylimalkaisesti, että voihan hän tarkistaa asian lääkäriltä. Taas odottelin ja lopulta hoitaja tuli kertomaan, että toinen lääke meni vaihtoon ja sen korvasi Tramal. Kauhuissani ajatteli, että mitäs jos olisin ollut sellaisessa kunnossa, etten olisi voinut pitää itse omia puoliani?
Lähetin tapahtuneesta palautetta ko. seututerveyskeskuksen potilasasiamiehelle ja hänen kantansa oli selkeä: "Meillä on ohjeistettu, että jokaisen lääkärin sekä hoitohenkilökuntaan kuuluvan tulee katsoa sähköiset tiedot koneelta". Kyseessä oli siis selkeä moka paitsi lääkäriltä, myös hoitajalta."
Hoitaja kertoi, että toinen olisi lihasrelaksanttia ja toinen Orudista. Tuossa vaiheessa minulla soi päässä hälytyskellot korkealta ja kovaa! Tarkistin, että eihän Orudis vaan sattuisi olemaan tulehduskipulääke. No, olihan se. Tässä vaiheessa ilmoitin hyvin selvästi, ettei minulle saa laittaa tulehduskipulääkettä, ei mitään NSAID-lääkettä. Sain noin vuosi sitten munuaisen vajaatoiminnan Arcoxiasta ja sen jälkeen tuo lääkeryhmä kiellettiin kokonaan. Jo 400 mg Burana saattaisi laukaista vajaatoiminnan uudelleen ja tällä kertaa pysyvästi.
Hoitaja totesi ylimalkaisesti, että voihan hän tarkistaa asian lääkäriltä. Taas odottelin ja lopulta hoitaja tuli kertomaan, että toinen lääke meni vaihtoon ja sen korvasi Tramal. Kauhuissani ajatteli, että mitäs jos olisin ollut sellaisessa kunnossa, etten olisi voinut pitää itse omia puoliani?
Lähetin tapahtuneesta palautetta ko. seututerveyskeskuksen potilasasiamiehelle ja hänen kantansa oli selkeä: "Meillä on ohjeistettu, että jokaisen lääkärin sekä hoitohenkilökuntaan kuuluvan tulee katsoa sähköiset tiedot koneelta". Kyseessä oli siis selkeä moka paitsi lääkäriltä, myös hoitajalta."
Kiireet ne vain lisääntyvät...
Opiskelen nyt kolmatta vuotta aikuislukiota kotoa käsin. Osasta aineista olen videoyhteydessä opettajan ja muiden oppilaiden kanssa tunnin viikossa. Pitkää englantia ja reaaliaineita (psykologia, filosofia, UE) opiskelen täysin itsenäisesti. Lisäksi käyn kuntosalilla ja uimassa kolmesti viikossa ja välipäivinä joskus vain uimassa. Käytännössä tulee usein käytyä viikolla viisi kertaa hallilla. Ortopedi on kertonut, että lihasten palauduttua normaaliin kuntoonsa, yli vuoden kestänyt raastava kipu pitäisi suurimmalta osin poistua. Tosin tähän voi mennä jopa vuosi.
Olen näiden juttujen ohella toiminut kohta vuoden paikallisen eläkeläisyhdistyksen sihteerinä. Tänään oli taas syyskokous, jossa päätettiin uudesta johtokunnasta. Jotenkin kummasti se kääntyi niin, että olen nyt myös kyseisen yhdistyksen puheejohtaja, edustaja piirikokouksessa jne. Toki tuntuu hienolta, että on tuollainen luotto jäsenten taholta, vaikka olenkin tällainen bipopää.
Yritämme aktivoida yhdistyksen toimintaa ja hankkia uusia jäseniä mm. pitämällä keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Listalle laitettiin ainakin dementia ja itse aion ehdottaa keskustelua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Voisin kertoa oman tarinani ja samalla voisin yrittää kannustaa muita tätä tautia sairastavia jatkamaan elämää ja opppimaan uusia asioita. Olen käynyt tämän sairauden kaikki vaiheet pahimmasta parhaimpaan. Olen ollut ihan pohjalla ja nyt hallitsen tautia eikä tauti minua. Koskaan ei ole myöhäistä yrittää parantaa elämänlaatua. Tuohon tilaisuuteen voisi ehkä pyytää myös jonkun asiantuntijan mtt:stä.
Tämä talvi mennee vielä ihan hyvin mutta keväällä 2015 olisi sitten tarkoitus aloittaa ylioppilaskirjoitukset ja ne vievät todella paljon aikaa. Toivottavasti olen siihen mennessä päässyt eroon edes jommasta kummasta tittelistä. Minun pääni on kuitenkin vielä niin heikko, ettei liika stressi ole kuin pahasta.
Olen näiden juttujen ohella toiminut kohta vuoden paikallisen eläkeläisyhdistyksen sihteerinä. Tänään oli taas syyskokous, jossa päätettiin uudesta johtokunnasta. Jotenkin kummasti se kääntyi niin, että olen nyt myös kyseisen yhdistyksen puheejohtaja, edustaja piirikokouksessa jne. Toki tuntuu hienolta, että on tuollainen luotto jäsenten taholta, vaikka olenkin tällainen bipopää.
Yritämme aktivoida yhdistyksen toimintaa ja hankkia uusia jäseniä mm. pitämällä keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Listalle laitettiin ainakin dementia ja itse aion ehdottaa keskustelua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Voisin kertoa oman tarinani ja samalla voisin yrittää kannustaa muita tätä tautia sairastavia jatkamaan elämää ja opppimaan uusia asioita. Olen käynyt tämän sairauden kaikki vaiheet pahimmasta parhaimpaan. Olen ollut ihan pohjalla ja nyt hallitsen tautia eikä tauti minua. Koskaan ei ole myöhäistä yrittää parantaa elämänlaatua. Tuohon tilaisuuteen voisi ehkä pyytää myös jonkun asiantuntijan mtt:stä.
Tämä talvi mennee vielä ihan hyvin mutta keväällä 2015 olisi sitten tarkoitus aloittaa ylioppilaskirjoitukset ja ne vievät todella paljon aikaa. Toivottavasti olen siihen mennessä päässyt eroon edes jommasta kummasta tittelistä. Minun pääni on kuitenkin vielä niin heikko, ettei liika stressi ole kuin pahasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)