"6 asiaa, joita ei kannata sanoa masentuneelle"
Otan kirjoituksessani kantaa nähin Iltalehden artikkelissa olleisiin väittämiin omasta näkökulmastani. Sillä tunteella, mikä minulla oli kun olin masennuksen syvimmissä syövereissä.
1. "Tiedän, miltä sinusta tuntuu"
* Lause, jonka voi mielestäni hyvinkin sanoa, jos masentunut tietää, että toinenkin on/on ollut masentunut. Silloin tuosta lauseesta voi saada lohtua ja on helpottavaa keskustella sellaisen kanssa, jonka tosiaankin tietää, miltä tuntuu.. Henkilö, joka ei ole koskaan itse ollut oikeasti masentunut, ei yksinkertaisesti voi väittää tietävänsä, miltä minusta tuntuu.
2. "Älä välitä".
* Tämä oli minulle yksi pahimpia loukkauksia, joita joku sanoi, kun olin testipisteissä reilusti yli vakavimmankin masennuksen rajan ja joka ilta lapsistani huolimatta toivoin, etten heräisi enää seuraavana päivänä. Miten olisin voinut olla välittämättä?
3. Kyllä se siitä, piristyisit nyt"
* Yöks! Uskooko joku oikeasti, että masentumisesta pääsee noin vain piristymällä? Uskomatonta, että tällaisiakin kommentteja masentunut saa kuulla toistuvasti.
4. "Sinun täytyy olla vahva lastesi takia"
* Aivan kuin masentunut ei tietäisi sitä ja kärsisi juuri siksi, ettei jaksa, vaikka niin pitäisikin tehdä lasten takia. Lause oli minulle kuin suolaa haavoihin. Joskus jopa ajattelin, että jos en heräisi aamulla, lapsillani olisi parempi ilman minua. Tunsin itseni vain taakaksi.
5. "Se on vain oman pääsi sisällä"
* No totta hitossa on, missä muussa se vika olisi kuin omassa päässä mutta ei se tarkoita sitä, että siitä pääsisi pelkästään päättämällä noin vain eroon.
6. "Ajattele niitä, joiden asiat ovat vielä huonommin kuin sinulla"
* Vakavasti masentunut ei pysty ajattelemaan noin rationaalisesti. Fyysisten sairauksien kohdalla ajattelin aina noin ja se oli voima, joka auttoi eteenpäin. Kun ihmiseltä viedään vielä se vahvinkin voimavara eli omat aivot, ei jäljelle jää enää yhtään mitään.
Miten masentunut ihminen pitäisi kohdata?
* Onneksi minun läheiseni ja ystäväni toimivat sillä minun mielestäni parhaalla tavalla: kohtelivat minua aivan kuten ennenkin. He näkivät ja tajusivat, miten huonossa kunnossa olin. Heidän normaali käyttäytymisensä, vitsien kertominen yms. saivat minut aina hetkeksi unohtamaan huonon oloni. Tiedän, että jotkut heistä lukevat tätä blogia ja varmasti tunnistavat itsensä. He antoivat minun olla se "bipopää" (nimi sensuroitu) juuri sellaisena kuin olin sillä hetkellä kun olin heikoimmillani. Joskus myös hiljaisuus on parasta - aina ei tarvita sanoja, riittää kun se toinen on siinä lähellä. Älä unohda ystävääsi äläkä vieroksu häntä, vaikka hän on masentunut.
Turhat tuttavat kaikkosivat pian. En pidä kovinkaan hyvänä ystävänä ihmistä, joka ei käynyt vaikeiden vuosien aikana kertaakaan siksi, että hänestä tuntui niin pahalta kun minä olin niin huonossa kunnossa. Miltähän hän ajatteli minusta tuntuvan? Ei edes postikorttia, tekstiviestiä, sähköpostia ei mitään...
Kaikella oli tarkoituksensa, sillä jäljelle jäivät ystävistä parhaat, ne oikeat kultakimpaleet <3 <3
Loppukirjoitus: Kommenttini tulevat siltä pohjalta kun olin oikeasti hengenvaarallisesti masentunut enkä vain alavireinen. Ihmiset eivät aina tajua tuollaisen "mulla menee huonosti" -olon ja oikean masennuksen välistä eroa.
Jos jo masennukseen suhtaudutaan tällä tavalla, voitte vain kuvitella, miten kohdellaan ihmistä, joka on maanis-depressiivinen eli sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä; mutta se on sitten jo toinen tarina.
