torstai 14. marraskuuta 2013

Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, mutta liian kiire ei saa olla

Perjantaina 8.11.2013 minut vietiin ambulanssiilla täydelliseen jumiin joutuneen selän takia paikalliseen seututerveyskeskukseen. Pitkän odotuksen jälkeen (tuli kiireellisempiä, jotka ajoivat minusta ohi) lääkäri tutki ja sanoi, että laitetaan lääkettä, jotta pääsisin sängystä ylös. Hoitaja ilmestyi sitten piikkien kanssa ja jokin kumma vaisto sai minut kysymään, mitä lääkettä minun lihakseeni aiottiin laittaa.

Hoitaja kertoi, että toinen olisi lihasrelaksanttia ja toinen Orudista. Tuossa vaiheessa minulla soi päässä hälytyskellot korkealta ja kovaa! Tarkistin, että eihän Orudis vaan sattuisi olemaan tulehduskipulääke. No, olihan se. Tässä vaiheessa ilmoitin hyvin selvästi, ettei minulle saa laittaa tulehduskipulääkettä, ei mitään NSAID-lääkettä. Sain noin vuosi sitten munuaisen vajaatoiminnan Arcoxiasta ja sen jälkeen tuo lääkeryhmä kiellettiin kokonaan. Jo 400  mg Burana saattaisi laukaista vajaatoiminnan uudelleen ja tällä kertaa pysyvästi.

Hoitaja totesi ylimalkaisesti, että voihan hän tarkistaa asian lääkäriltä. Taas odottelin ja lopulta hoitaja tuli kertomaan, että toinen lääke meni vaihtoon ja sen korvasi Tramal. Kauhuissani ajatteli, että mitäs jos olisin ollut sellaisessa kunnossa, etten olisi voinut pitää itse omia puoliani?

Lähetin tapahtuneesta palautetta ko. seututerveyskeskuksen potilasasiamiehelle ja hänen kantansa oli selkeä: "Meillä on ohjeistettu, että jokaisen lääkärin sekä hoitohenkilökuntaan kuuluvan tulee katsoa sähköiset tiedot koneelta". Kyseessä oli siis selkeä moka paitsi lääkäriltä, myös hoitajalta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti