Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä ulkonäköni arvostelemista! Kun painoin noin 119 kg, sain kuulla jatkuvasti, kuinka ruma olen, koska olen niin läski. Sitten pudotin yli 60 kg painoa pois, sain kuulla, miten ruma olen, koska naamani on rupsahtanut. Olen siis noin 70-vuotiaan näköinen.
Sitten tulivat ihanat nettipalstalaiset, jotka järjestivät hemmottelupäivän ja stailauspäivän kuvia katsellessani tunsin itseni kauniiksi - ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. Nostin jälleen pääni pystyyn, korjasin ryhtini, pistin meikit naamaan ja uudet kuteet niskaan. Tunsin pystyväni ihan mihin tahansa.
Tänään putosin sitten taas tukevasti maan pinnalle kuullessani, että olen jälleen ruma, koska olen liian laiha :/ Mikä siinä on, ettei varsin kypsässä iässä oleva aikuinen ihminen osaa millään pitää niitä mölyjä mahassaan? Onko ihan pakko aina arvostella?
Aina löytyy niitä ihmisiä keille ei ole mikään hyvä ja he tuntuvat elävän vaan toisten mollaamisella.
VastaaPoistaNV
Kuka voi olla noin pöljä, että arvostelee toisen ulkonäköä. Ehkä kateutta, sillä kaikki ei tuollaiseen muutokseen pysty.
VastaaPoistaKurjemmaksi tilanteen tekee vielä se, että kyseessä on lähisukulainen, joka on seurannut elämääni hyvin läheltä vuosikaudet. Luulisi hänen jo tajuavan, mitä tämä muutos on minulle merkinnyt.
VastaaPoista