Aktiivinen eutanasia, jossa ihminen auttaa toista siirtymään pois tästä elämästä, on aina säännöllisin välein esillä niin televisiossa kuin internetissäkin. Kuka määrittelee ja miten, milloin ihmisellä on oikeus pyytää kuolemaansa.
Seurasin kymmenen vuotta sitten, kuinka rakas isäni taisteli ylivoimaista vastusta, keuhkosyöpää vastaan. Kun hän joutui sairaalaan, hänelle sanottiin, että hän on täynnä etäispesäkkeitä ja eläisi enää vain viikon. Isäni oli aina eläessään toivonut, ettei hän kuolisi syöpään tai tukehtumiseen. Hän oli vuosikymmeniä aktiivisen eutanasian kannattaja ja toivoi aina, että hänen lähtönsä koittaessa olisi oikeus saada se viimeinen pistos, joka veisi pois tarpeettoman kivun ja ahdistuksen.
Kun tuomio tuli, vaadin tietysti, että kaikki elämää pitkittävät lääkkeet piti lopettaa, mm. sydän- ja diabeteslääkkeet. Se ei auttanut vaan me läheiset jouduimme seuraamaan sivusta erittäin kovia tuskia. Morfiinia ei voitu antaa tarpeeksi, koska isä ollisi muuten kuollut siihen. Minun on vaikea ymmärtää tuota logiikkaa, koska isä oli kuitenkin muutenkin kuolemassa.
Isäni oli umpi-ateisti mutta silti hänelle tyrkytettiin puoliväkisin keskustelua papin kanssa. Mihin oli kadonnut uskonnonvapaus ja kunnioitus toisen ihmisen uskomusta kohtaan?
Menin sitten sanomaan, että voisin antaa viimeisen piikin, jos laki sen vain sallisi. Tästä oli seurauksena samaisen uskovaisen sairaanhoitajan saarna siitä, millainen raakalainen olinkaan, koska halusin murhata oman isäni. Ei, en halunnut murhata häntä. Olisin vain halunnut toteuttaa ahdistuneen ja sietämättömiä tuskia kokevan vanhan ihmisen viimeisen toivomuksen.
Kun ihmisen päivät ovat aivan varmasti päättymässä, miksi ei voisi lähteä pois arvokkaasti? Varmasti Suomeenkin voitaisiin saada aikaiseksi lainsäädäntö, jollainen on jo joissain maissa laadittu. Kun ihminen toistuvasti toivoo eutanasiaa ja useampi lääkäri todistaa sen ja kuolema on väistämätön, voitaisiin se toteuttaa valvotusti.
Usein lukee vedottavan siihen, että aktiivinen eutanasia olisi Raamatun oppien vastaista. Entä sitten? Pitääkö tässäkin asiassa tuputtaa sitä omaa uskoaan? Mikä oikeus kristityllä (tai minkä tahansa muunkaan uskontokannan edustajalla) on tulla sanomaan, että ateistin pitäisi toimia luterilaisten oppien mukaan?
Minä toivon niin hartaasti, että kun minun aikani koittaa ja jos joudun samaan tilanteeseen kuin isäni, olisi laki, joka sallisi minulle arvokkaan kuoleman. Nyt se ei ole mahdollista, koska aktiivinen eutanasia on kielletty ja tekijä joutuisi vankilaan. Eläimet on suojattu tarpeettomalta kärsimykseltä - ihmiset eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti