1. Saan esilääkityksen ennen leikkausta, 2. varmistetaan, että selkäydinpuudutus kestää koko leikkauksen ajan (takana oli kaksi epäonnistunutta puudutusta sektioiden yhteydessä), 3. saan unilääkettä ja nukun koko leikkauksen ajan ja parhaimpana 4. kivut jäävät leikkauspöydälle tai jos kipuja kuitenkin ilmenee, saan aivan varmasti riittävän kipulääkityksen.
Vaan, mites sitten kävikään? 1. Sain esilääkityksen ja 3. unilääkkeen eikä muuta. Selkäydinpuudutus lakkasi kesken leikkauksen ja heräsin syvästä unestani järkyttävään kipuun. Entäs se luvattu riittävä kipulääkitys? Ellei se olisi tapojeni vastaista, sanoisin muutaman ruman sanan. Kipulääkityksen kohdalla pihtailtiin aina viimeiseen saakka. Piti olla niin kova kipu, että tuli itku silmään, ennen kuin sai kovempia lääkkeitä. Niitäkin annettiin vain sen verran, että järkyttävin kipu hellitti
Olisin ymmärtänyt tuon lääkitysjutun, jos olisin a) lääkeriippuvainen tai b) keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet tekisivät minut sekaiseksi. Kumpikaan vaihtoehto ei täyty kohdallani Minulla kun on harvinaisen kova pää kestämään voimakkaitakin lääkkeitä. Leikkauksen jäljiltä kärsin kuukausia valtavasta särystä ja kivusta ja jalkani oli kutakuinkin käyttökelvoton. Eikä se ole hääppönen vieläkään, vaikka leikkauksesta on jo 8 kk.
Vahingosta viisastuneena täytyy olla melkoinen fakiiri lääkärinä, jos kuvittelee, että suostun käymään tuon saman läpi myös oikeassa jalassa. On se merkillistä, että lääkäreillä on tiedossa, että elimistöni hävittää puudutusaineen noin 6 kertaa nopeammin kuin "normaalilla" ihmisellä. Siitä huolimatta pääsee tapahtumaan tällainen moka :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti