Vakavasti ottaen, signaalit pääni sisällä ovat olleet aivan sekaisin viimeisen kuukauden aikana. Siltoja on tullut taas katkottua, joitakin ehkä varovasti rakennettuakin.
Hyvä kaveri vuosien takaa ehdotti, että ottaisin etäisyyttä ylikiihtyneeseen maahanmuutto- ja pakolaiskeskustelun. Siispä tuumasta toimeen. Päätin tosin siinä sivussa lakaista ongelmistani myös Suomen taloudellisen tilanteen, pakottavat lainsäädännöt ja yritän tosissani välttää kuulemasta tätä: "SSS-hallitus". Mutta kun ei se vaan meinaa millään onnistua, sillä tietysti muut käyvät esim. facebookissa läpi näitä kipeitä asioita.
Olen kuitenkin huomannut, että olen voinut paremmin. Olen tarttunut siihen oljenkorteen, että ellen huolehdi ensin itsestäni, ei minusta ole huolehtimaan kenestäkään muustakaan. Tiedän, että ne ongelmat ovat siellä ja pysyvät - en kuitenkaan enää ajattele niitä aktiivisesti. Nyt tappelukentät ovat ihan toisilla ihmisillä, repikööt vaikka toisensa kappaleiksi - ei voisi vähempää kiinnostaa.
Yritin, siis ihan oikeasti yritin parhaani selittää, mitä mieltä olen näistä ongelmista mutta kun ei se viesti vaan mennyt perille ja tehtiin niitä omia johtopäätöksiä sen perusteella mitä kirjoitin tai jätin kirjoittamatta, päätin antaa periksi. Kaverilistasta on lähtenyt ihmisiä, osa minun poistamana, joku toinen on poistanut minut. Ehkä niin on parempi, jos kaverin jutut rupeavat menemään sellaisiksi, ettei niitä jaksa enää lukea. Enkä minäkään jaksa loputtomiin puolustaa itseäni ja omia ajatuksiani. Eikä minun mielestäni kriittisesti ajatteleva ole rasisti. Niin en ole koskaan väittänyt, enkä väitä.
Osa kavereistani on "jäähyllä" eli ovat kavereita ja käyn aina välillä katsomassa, mitä juttuja he ovat julkaiseet - mutta mikään ei ole muuttunut, valitettavasti. Eräästä entisestä kaverista alan olla jo vakavasti huolissani, sillä hänen maailmansa tuntuu täyttävän vain pakolaiset, maahanmuuttajat, mutiaiset, apinat, ISIS-sotilaat, elintasosurffarit, terroristit, raiskaukset (tai niiden perättömät epäilyt)... Jos maailmaan ei mahdu mitään muuta, silloin kannattaisi ottaa se peili ja katsoa siitä itseään. AINA ei voi syy olla siinä toisessa osapuolessa.
Tänään silmiini osui kotivideo, jossa isä opetti pienelle lapselle, mitä pakolaisille pitää tehdä: lyödä, lyödä, lyödä... "Katso, mikä tämä on? Tämä on pakolainen. Mitä pakolaiselle tehdään? Sitä lyödään". Olin oikeasti järkyttynyt, kuinka äiti kuvasi tätä opetustapahtumaa taustalla naureskellen. Oikeasti tuossa olisi jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Sääliksi käy sitäkin lasta.
Mutta ei sen enempää pakolaisista tai maahanmuuttajista - nehän eivät ole enää minun ongelmani. Jos heitä tulee paikkakunnalleni, teen parhaani auttaakseni. Auttaakseni samalla tavalla kuin muitakin hädässä olevia ihmisiä ja eläimiä. Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan - ja oikein paha ei antaisi muidenkaan antaa. Mihin ryhmään sinä kuulut? Mitä se on sinulta pois, jos joku toinen ajettelee eri tavalla kuin sinä.
On surullista, että Suomi on jakautunut kahtia ja jos minulla olisi juuri nyt valta tehdä yksi asia Suomessa, se olisi ehdottomasti MV-lehden kieltäminen kokonaan. Moni sitä puolustelele mutta harvoin siellä todistetaan asioita oikeaksi. Sen lehden tehtävä on lietsoa maahanmuuttovastaisuutta ja pelkoa Suomessa. Siinä lehti on onnistunut kiitettäväksi. Ihmisen on helppo uskoa todeksi asia, joka tukee niitä omia ajatuksiaan.
Sinä, juuri sinä MV-lehden "fani", kannattaisiko joskus tarkistaa niitä tietolähteitä ennen kuin uskoo sokeasti lähes kaiken, mitä tuohon julkaisuun kirjoitetaan. Sitä ei oikeastaan saisi edes kutsua lehdeksi, koska journalistinen etiikka on siitä yhtä kaukana kuin kuu maasta.
Öh, ei tämä teksti nyt oikein osunut tuon otsikon kanssa. Ihanaahan täällä vaaleanpunaisessa kuplassa oikeasti on mutta samalla tuntuu niin pahalta, kuinka moni hyvä kaverikin kuluttaa tuhottomasti energiaansa ihan turhaan kiihkoiluun. Eipä mulla muuta tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti